Aamulla kävin herättelemässä ruhoa keveellä 9 km lätkyttelyllä. Tämä herättely oli pakon sanelemaa, sillä jalat olivat edelleen HEL-VE-TIN solmussa punttihäröilystä. Tarkoituksena reippailuilla oli kierrättää verta kudoksissa mahdollisimman rivakasti, tälläinen saattaa joskus tepsiä palautumiseen tai ainakin kovan treenin stimmunkiin.

Iltatreeninä suoritin VR3+ VL15 + VR3, tuntuma oli juuri sellainen kuin epäilinkin, nimittäin ERITTÄIN raastava. Liikkumiselimet eivät meinanneet totella käskytystä ollenkaan, ja tuntemukset olivat jälleen niinkin legendaariset, että voitanee kuvailla tunnetta; kuin kapulat olisivat olleet PERSEESSÄ kiinni väärinpäin - eipä läpsyneet kantapäät pakaraan ei SAATANA.

Tällä hetkellä ei mieleni tee kovinkaan singahdella, joten tuskinpa käyn kovinkaan singahtelemaan PERKELE. Huomenna jyystetään perusmättöä - vaikka se olisi meikäläisen vimonen teko. Tämän rypistyksen jälkeen olisi tarkoitus raapustaa harjoituspäiväkirjaan merkintöjä parista kevyehköstä päivästä. Siinä plan.

Voihan VITTU, kaikki PERUSKIROSANAT löysivät tiensä tähänkin tekstiin. Lapsellista teinianstia  - myönnettäköön, mutta anteeksi ei pyydellä.