Kävin eilen Parikkalassa kisomassa. Mulla oli kyl tosi väsynyt olo jo lähtiessä ja todella heikolle tuntui lähteä veivaamaan. Nooh kummiski läksimme Kamiksen ja Holkin kanssa ajelemaan kohti Itärajan suurinta Metropolia. Pikkaisen meni viime tinkaan ilmoittautuminen, mut kerkesin jotenkuten jopa verrytelläkin. Ennen starttia lonkka oli vähän kipeä ja vatsaakin väänteli, mut kyl ne unohtui ku lähdin viivalle.

Startti tapahtui ja meikä lähtee vetämään sovittua vauhtia. Tavoite oli alle 33 ja uskoin että normaali tilassa sen pitäsi olla helppoa. Juoksin eka 200 m ja silloin jo tuntui juoksu tervan lipittämiselle. Jokainen lihas mitä vain voi kuvitella juoksussa tarvitsevan tuntui väsyneeltä ja kipeältä. Niskasta alkaen hartiat, kädet, vatsa, selkä, lantio, reidet ja jopa jalkaterät VITTU. Lätkyttelin ylhäisessä yksinäisyydessä tasaisen HIDASTA vauhtia. Sanoinki Kamikselle ja UltimateHolgersonille parin km jälkeen, ettei paljoo tartte kierrosaikojen kanssa stressata, sillä hölkkään minkä hölkkään. Ei viiti runnoa.

Yksin sain kummiskin taapalata reilun puolen kierroksen erolla muihin. Sit vain rupesi 6 km kohdalla VITUTTAMAAN joten heitin hanskat tiskiiin ja lopetin. Turhaapa ravata, jos normi treeneissäkin pystyy juoksemaan kovempaa paremmalla tunteella. Varsinkaan ku ei saanut minkäänlaista kisatilannetta niin sekin söi motivaation kokonaan. Mut eipähän siinä, olen VELLIPERSE, mut VITUNKO välii?

Eilen illalla tein lopullisen päätöksen olla juoksematta enää kilpaa lähiaikoina. Mun on pakko levätä viikko ja sit ruveta taas treenaamaan....tälläistä tänä vuonna.

Tulevaisuudessa voisin vetää viimeisen vuoden tapahtumia yhteen....