Iltamassa oli jonkinmoisia kipuja ohimossa,  toi silmäleikkaushan sen tietysti aiheutti. Onneksi nukkumisen suhteen ei ollut mitään ongelmia, mut aamulla heräsin jo keveesti ennen kuutta, ku tota leikattua silmää rupesi karsastamaan. Tai miten sen nyt sanoo, ehkä kuivaaminen olisi käypäsempi termi. Piti oikeen nousta ylös ja pistää käyntiin retee silmätippa-show, sen jälkeen alkoi tuntemukset pikkuhiljaa paranee.

Nyt on metkaa katella ikkunastakin pihalle, ku tuntee siitä olevan jotain hyötyy. Nimittäin tänään näenkin edes jotain. Ennenhän olin vain katsovinani pihalle, jos joskus satuin ikkunan edessä seisoskelemaan. Kyllähän tää pistää väkisinkin suun vienoon hymyyn, vaikka kuinka yritän vastaan taistella SAATANA. Mut se tässä nyt VITUTTAA ja KORPEAA etten ihan saa selvää naapurin auton rekisterinumerosta, joka on reilun 50-60 m päässä. Eli pakko kait toi "parempikin" silmä on leikattava, kuhan taas innostun asiasta.

Sinänsä jännää on ollut huomata, että metsässä on risuja, sekä puussa on oksia. Havupuissa näkyy olevan neulasia, ihan niinkuin nuorempana havaitsin olevankin. Ennen katselin maailmaa kuin piirroselokuvaa, hirveesti en yksityiskohtia erottanut. Tietty olin tottunut sellaiseen maailmaan, eikä se edes hirveesti häirinnyt, mut nyt on hauskaa katsella kaiken maan yksityikohtia. Vielä ku pää- ja silmäkivun saan pois, niin kaikki on sitten bueno.

Illalla käyn ulkoilemassa keveesti. Toivottavasti kykenen tollaiset 15 km lätistelemään. Nyt singahdan silmätippoja laittamaan ja heivaan pari buranaa lärviin.