Toissayönä nukuin vähän levottomasti, niin aamulla jätin lenkin tekemättä. Ja ku olin päässyt löysäilyn makuun, niin arvelin tirpasta ihan kokonaisen lepopäivän kehiin. Muutamaan viikkoon en lepoa ole harrastanutkaan. Jalat olivatkin vähän sen tarpeessa, nimittäin pohkeet, akillekset ja kantapään jänteet ovat olleet hieman rasittuneen oloiset. Varmaan toi loikkimis-, liikkuvuus- ja koordinaatioharjoittelu lyö paikkoja alkuun kipeeksi.

Elikkäs eilen ku en käynyt treenaamassa, niin aikaa oli käydä avannossa pulahtamassa. Muutenhan toi pulikointi olisi ihan fiiniä hommaa, mut eihän nyt ole mikään paras biitsi keli. Ja vedetki on himpun verran kylmiä. Elikkäs tuskaista oli meikäpojan avantoon meno. Mut  ku sinne saakka sain itteni motivoitua, niin uimassakin kävin. Eipähän se mun jorpakkoon meno mitään rintarottingilla marssia ollut, ennemminkin sellaista tyttömäistä piiperrystä. Oon nimittäin meleko kylmänarka kaveri.

Kamiski soitteli illalla ja kyseli jotta olisimma emännän kanssa lähteneet parille läheiseen kuppilaan. Parin tuopin ohessa olisimme tietysti kuulleet Peräberberian parasta karaoketaidetta. Säälin korviani sekä mielenterveyttäni tälläerää ja jätin kemut väliin. Hajoo vaan Kamis krapulaasi!!

Aamulla veivasin aamulenkin ja iltaohjelmassa on reippaampaa veivausta verryttelyjen kera. Saas nähdä onko avantopulikointi parantanut mun kintut...?