Aamulla kävin salilla huhkimassa crossarin äärellä tunnin, ja päälle uskalsin jo tempoilla rautaakin. Täytyy myöntää, jotta hieman tuntui oudolle jaloissa painoja nostellessa. Omituisimpia tuntemuksia tuntui "yllättäen" leikatussa jalassa, koska sitä olen varonut kuukauden, joten koordinaatio/hermotus tuntui olevan kohtuullisen sekaisin. Jalka vispasi huimana, vaikka suhteellisen kevyillä painoilla sekä pienillä toistomäärillä aloittelin. Onneksi tiedän, että ajan kanssa nämä ongelmat helpottaavat, kunhan vain saa harjoituskertoja enemmän alle.

Iltamassa on tarkoitus lähtee veivaamaan kovempaa treeniä. Kokeilen tänään intervalleja 1min/1min sopivaan uupumiseen asti(tod näk 25-30min) ja päälle tietysti reipas tunti. Sopiva uupumushan on sellainen suhteellinen käsitys, nimittäin viime viikolla sain melkoisen metkoja kommentteja hieman iäkkäämmältä treenarilta. Olinhan vetämässä perinteistä 20min 2min/1min crossari intervalleja ja vaihdoin kävelykonetta lennosta ns reippaaseen tuntiin. Vaihdon teen yleensä siksi, että vanhemmassa sisäsauvakävelimessä on hieman erillainen liikerata. Ruho saa näin ollen tasapuolisemmin ärsykettä, sikäli tasaisen tappavasti muistaa konetta vaihtaa. Muutenkin saa vähän vaihtelua maisemiin, ettei tartte ihan samoilla jalansijoilla nylkytellä koko aikaa.

Palataanpa asiaan, eli tähän iäkkäämpään treenariin. Niin, tämä treenari tuli kysymään multa: "tiedätkö varmasti mitä teet?". Minä yritin vastata tukehtumisen rajalla: "kyllä luultavasti, miten niin?". Tähän hän vastasi takaisin: "hyvä että tiedät, sillä jos et tiedä, niin sitten minun pakko käskee sinut pukuhuoneeseen ja siitä kotiin, sillä sie vaikutat aivan hirveän uupuneelle". Mie meinasin tukehtua -tällä kertaa nauruun, mut kummiskin enemmänkin sellaiseen hyväntuuliseen kikatteluun. Onhan se mukavaa, että kanssatreenaajista pidetään huolta.

Sitten vielä palataan viikonlopun BB-runiin, ja Tarvasselassien mahtisuoritukseen. Hänhän jaksoi viipottaa helteessä jotain 1:54:29, ja kuten olettaa saattaa, tämä albiino-nandi oli aikaansa aivan SAA-TA-NAN tyytyväinen. Tyytyväisyys on hieman karissut, ku oon jaksanut napsia tästä LOISTOKKAASTA tuloksesta 5 vuorokautta putkeen. Sen vertaa voidaan antaa anteeksi, että kyllähän neljän yövuoron tekeminen saattaa enintä virettä laskee, ja olihan keli melkoisen paahtava. Eihän nekään tekosyyt nyt kummiskaan puoltavuorokautta reitillä viipymiseen oikeuta PERKELE.