Tänään kaivan salaisen aseeni esille, siis kunnon maksimoimiseksi. Tää salainen ase on vissiinkin muiden tiedossa, mut mulle yleisesti hepreaa. Nimittäin tänään pidän oikean lepopäivä. Tarkemmin ku ajattelee niin voiko lepopäivästä puhua, jos meinaan kitua töissä 13 tuntia putkeen?

Yleisesti en kovin mielelläni lepoja pidä, sillä turhanpäivänen lonkanvetely lykkää meikän sveitsiläisen käkikellon tarkuuteen viilattu ruhoni tolkuttomaan jumiin. Sitä jumia yleensä pitää hoitaa tiestöllä vähintään 3 päivää/100km ennenkuin vanha tuttu "vire" löytyy.

Olihan mulla aamulla kello jo kukkumassa, mut olin jo henkisesti varautunut siihen, jotta sikäli uni maistuu, niin voin jäädä köllöttelemään. Sattui vielä unettamaan yhden ylimääräisen tunnin verran.

Nyt ollaan ruho hoidettu jumiin, niin todennäköisesti sunnuntain ei maratonilla alle 4minsan vauhdeista tartte haaveilla. Harmillisesti aikataulut on sen verran tiukalle vedetty tuolla Vantaa suunnalla, sillä olisi voinut vielä jälkiverryttelyiksi kokeilla vartilla, josko enimmät jumitukset olisi helpottaneet.