Eilen ehtoolla tuntui retasevan ihan nasevasti, sillä iskeydyin joskus kuuden kantissa kyljelleen, että lukasen jonkun luvun kirjaa. Miehän montaa riviä päässyt tavamaan, kun seittämän saumalla alkoi nukku-Masa hääriä sen vertaa meikäläisen ympärillä, että tajunnantasoa alkoi napsimaan kankaalle. Miehän totesin, jotta sama kait tässä konkurssissa on vaikka jäädäkkin tuleen makamaan, ja painuin ovet pakkuen höyhensaarille.

Aamulla olin ensimmäisen kerran tajuissani kolmen jälkeen, mutta lievästi itseäni kaltoinkohdellen, elikkäs suorittaen henkilökohtaisen väkisinmakauksen, jatkoin vielä yöunta siivun verran. Tunnin väkisinmakuun jälkeen, päätin lähteä jalkapatikoiden työelämän ihmeelliseen maailmaan; vesisateesta vähät välittämättä. Näin ollen sain raavittua roskakilometrilöitä 11,5 kappaletta, rasitustason ollessa hyvinkin kevyt.

Työelämässä viihdyin kuten herrat ovat viisaudessaan päättäneet, elikkäs ihan LIIAN pitkään. Duunin jälkeen rouhimme Tyyskän romu-subarulla PeräBerberian gettoon.

Välittömästi geton mäkituvalle saavuttuani iskeydyin levytysasentoon. Tällä kertaa silmä luppasi sen vertaa ramakasti, etten viittinyt kirjoloita availla. Nukuin ainakin pari tuntia.

Herättyäni kittailin kahvia ja natustelin keveesti välipalaa, jonka jälkeen kävin vajuttelemaan vatsaa. Vajuttelu yleensä tapahtuu meikällä sohvalla, ja aika monesti tulee kyttäiltyä netin uutisista maailmalla tapahtuneita mullistuksia. Iltaharjoitteeksihan oli tarjolla astetta rasittavampaa luukutusta, joten vajuttelu on ihan viksua, sillä en viiti näihin harjoitteisiin lähteä ns kahvit kitusissa.

Aikani vajuteltuani läksin kotoa verryttelemään, ja läiskin sellaiset 3km melkoisen kevyttä höntsää, sisältäen pari avaria, elikkäs avausvetoa PERKELE, eikä mitään litsaria.

Ohjelmaan oli rustattu 5*3k, ja näitähän nyljin vuoksenvallin itäpuolella sellaista epämääräistä kahdeksikkoa hangaten. Tuntemukset olivat melkoisen napakoita, sillä kovempia luukutuksia ei toviin ole tullut harrastettua. Hengitys teki töitä napakasti, sekä maitohappoa muodostui jalkoihin vähintäänkin tarpeeksi.

Vedoissa aina ensimmäinen tonni meni suhteellisen helpohkosti, toinen on aina hankalin, mutta kolmanteen löytyi vielä voimia painaa, vaikka väsymys tuntuikin infernaaliselle.

Kolmannen ja neljännen vedon palautuksessa puskassa vatsaa tyhjentäessä, mietin kyllä harjoittelun järjettömyyttä. Kelailin, että kyllähän siinä mielessä seläntakana PASKANJAUHAJAT ovat oikeassa, jotta melkoisen jääräpäistä järjettömyyttähän(idiotismia) tämä välistä on. Enpähän näille mielipiteille viittinyt enempää prosessorikapasiteettia uhrata, sillä moisista viiti PASKAAKAAN nakata. Olen tehnyt valintani itselleni selväksi, ja jätän muiden mielipiteet sen vertaa omaanarvoonsa, etten niitä tämän enempää viiti kelailla. Näiden mielipiteiden takanahan ei tuskin juuri muuta ole kuin pahansuopaisuutta, omaa riittämättömyyttä sekä alemmuuden tunnetta, kun itse ei mihinkään kykene saati pysty.

Neljännessä vedossa rupesin kelaamaan, että pitäsiköhän harjoite jättää tähän. Jotenkin taas vedon lopussa tuntui, jotta yksi veto menee heittämällä, kunhan vain vähän käyn itseäni tsemppaan. Luukutin viimeisen vedon itse itseäni tsempaten, joka menikin loppujen lopuksi ihan suht hyvin. Tämän jälkeen verryttelin hissukseen kotio kohden, ja fiilis oli mitä miellyttävin. Jotenkin tuntui, että rasitustaso ei mennyt liian kovaksi, vaikka  HELVETIN ahtaalla tunsin välistä olevanikin.

Siinä hölkötellessä muistui epätoivon ja pahanolon aikaiset mietteet, jotka muuttuivat HELPOSTI mielikuvissani jääräpäisestä järjettömyydestä, sisuksi sekä periksiantamattomuudeksi. Joskus vain on HIENOA olla oman tiensä kulkija, vaikka kieltämättä se ei aina ole helpoin mahdollinen tie.

Kotona perusteellinen huolto, ja päälle pikainen puhelinpalaveri valmentajan kanssa, jossa todettiin kaiken olevan ihan OK tolalla, vaikka kunto saisikin olla pari napsua kovempi. Näistäkään napsuista en jaksa suurempaa stressiä ottaa, vaan lainaan suunnistajia todeten: "Ens kauella sitten".

Pahoittelen, etten jaksanut suoltaa tarvittavaa määrää KIROSANOJA. Ei vain ollut sellaista viilinkiä.