Kurkku on karhistellut pidemmän aikaa. Tämä vaiva on ollut eritoten aamuisin melko ilkiän tuntuinen. Eilenpä tämä karhistelu otti askeleen pahempaan suuntaan, ja iltatreenin jälkeen olin ihan kuollut (dedi). Tuntui, jotta pää räjähtää, sekä räkkää tuli sellaista tahtia, etten lämpimänä ehtinyt KAIKKEA syödä. Pitkään meni sängyssäkin nujutessa, sillä olo oli sen vertaa järkyttävä, ettei unikaan tahtonna hiipiä silmään.

Aamusella olo ei tasan yhtään parempi, vaan tuntui kuin kalmistosta olisin ihteäni käynyt pungertamaan elävien kirjoihin. Sen vertaa saattaa olla jo järkeä nupissa, etten käynyt aamusella ruhoa kiusaamaan treenaamisella. Todennäköisesti illallakaan ei mitään järkeä lähteä sydänlihastulehdusta hankkimaan, mut katsellaan miten olo rupee muuttumaan.

Tänään kummiskin meen lääkärille esittelemään koipea. Nyt otan taktiikaksi, että rupeen naukumaan itselleni jonkinmoista leikkausta. Tätä taktiikkaa tarpeeksi pitkään jatkaessani, leikkaus tulee ajankohtaiseksi 2023 alkukesästä, tuntien Etelä-Karjalan tämän hetkisen taloustilanteen.