Eilen ei jaksanut huruta oikeen reteesti, sillä mieltä painoi tän päivän pitkä lenkura. Eihän Kamiskaan viittinyt lähtee maksimaalisen huruumis meinikiin mukaan. Oli varautunut oikeen kunnolliseen illanviettoon asentamalla jalkoihin crocksin sandaalit ja toppahousut, ihan siltä varalta ettei lähtisi romutusajoihin mummoja taltuttamaan. Itse rangoin ruhoo muutamalla kevyt sidukalla, mut rymyymään en venynyt. Olisiko meikän selkäranka sittenkin jo keittämättömän spagetin vahvuinen PERKELE!!?

Tänään slampsin 31km keveetä ja Isenkin sain seuraksi viimeiselle 16km:lle. Ihan ok lenkura, vaikka välistä närästikin HELVETISTI...