Nyt vietellään kevennyksiä, eikä voida sanoa, että hetkeäkään liian aikaisin. Eilen vielä kävin löntystelemässä kevyen 22km Aholan suunnilla, ja tänään pidän lepoa, tai ainakin juoksusta vapaata. Varmaan lähen illan kähmässä vääntämään rautaa salille, sillä enhän mie terveenä osaa aloillani olla PERKELE.

Muuten tämä päivä meni kevyen kenttäliikunnan merkeissä, koska kävin leikkaamassa nelisen tuntia nurmikoita. Nurtsi savotassa alkoikin ruho olla jo suhteellisen hapoilla, ja VITUTUS tapissaan sekä napissaan SAATANA. Varsinki ku heti kärkeen rupesin huseeraamaan bensakanisteria auki, ja korkin aukaistuani, se PERKELEEN Juutas ampui bensat paineella naamaan noin 25 cm matkalta. Tietty meikällä oli okulaarit ammosen auki vastaanottamassa tätä riemusuihkua. Kerkesinpä, menovettä vielä imaista suun sekä klyyvarin kautta jonkin verran henkeenkin.

Kohtuullisen rivakasti alkoi tuntemukset nousta sellaisiin VITUTUS-sfääreihin, etten etes halaistua kirosanaakaan saanut suustani ulos SAATANA. Onneksi en ole mitenkään älyttömän herkästi panikoivaa sorttia, ja sain sekunnin murto-osassa suunnitelman valmiiksi.

Muistin, jotta meitsillä on autossa pullossa puhdasta vettä, käsikopelolla käppäilin autolle huuhtomaan silmiäni. Aikani vedellä pärstää huljuteltua, tulin tulokseen, että alkaa naamavärkki palautua normaaliksi, ja pääsen kurnoottamaan ruohoa lyhkäseksi. Kerkesinhän siinä siinä sekunnin murto-osan aikana speguloida jo terveyskeskusreissun tarpeellisuuttakin SAATANA, onneksi kummiskin em zempalolta vältyin -tuumasin hiljaa mielessäni, nykiessäni ruhontuhoamisaparaattia tulille..

Nurmi on silee taas pari päivää, ja pärstästäkin on karstat bensalla pesty, joten loppuillan aion maata sohvalla sekä surffailen vain netissä.