Oon tässä köpötellyt näillä kipeillä jaloilla, sen mikä vain suinki pystynyt. Juoksunautinnosta ei voida kyl puhua pätkääkäään, mut menköön tän viikon lenkit vaikka painonhallinnan piikkiin, sillä pari kertaa päivässä on tullut kummiskin ulkoiltua. Saa nyt sit nähdä, kuinka mun koivet toipuu la päivään. Ei ainakaan vielä hyvältä näytä. Onneksi aikaa on vielä, ja sitä kummiskin pitäsi olla tarpeeksi -ainakin mun mielestä.

Muutenhan tää elo on täysin lomalaisen meinikiä. Ei oikeen mitään saa aikaiseksi, ku aika mennöö laiskotellessa. Olisi nimittäin tehtävälistalla vaikka kuinka paljon hommia: ulkovuorauksen laittoa, räystäiden laittoa, maalausta, pihan siistimistä, polttopuuhommaa jne. Tälläiseksi saamattomaksi nahjukseksi ku on syntynyt, niin noihin hommiin tarttuminen vie oman aikansa.