Alan tuntemaan itseni vanhaksi, ainakin hetki hetkeltä raihnaisemmaksi käyvän tomumajani  suhteen SAATANA. Mieli olisi vireä kuin kuustoista kesäisellä, mutta eihän nuorekkaalla mielellä pystytä; ainakaan oman tietämykseni mukaan rikkinäisiä paikkoja suuresti korjailemaan.

Toissa aamuna olin lätkyttelemässä kevyttä lenkkiä, ja siinä höntyilyn ohessa heittelin napakoita avauksia. Yhdessä avauksessahan sitten kävi PERKELE hitsaamaan oikeaa pohjetta kiinni. En osaa sanoa repesikö siellä joku, vai iskikö jonkin lihaksen jumiin, mutta loppu 6 km oli SUHTEELLISEN tuskaista vaappumista.

Kotona tutut KKK toimenpiteet, ja jatkoin viimeisellä K:lla eli kompressiolla ja ihan tähän hetkeen saakka. Eikä tässä pariin päivään ole tarvinnut hirveesti jalkaterälle painoa varailla.

Kyllä tämä tästä; saman tempun teki vasen pohje viime kesänä, ja tuumakaan periksi antamatta jatkoin harjoittelua. Aikansa perästä kipu lientyi, pian sen jälkeen oli vain epämääräinen muisto moisesta ongelmasta. Pitää nyt vain lätkytellä sämpyläpohjaisilla menokkailla, ja askelta jyystää hieman ramakammin kantapäälle.

Tämänlainen intro johdattaa meidät sitten itse asiaan. Mie en jaksa, pysty tai kroppani ei yksinkertaisesti kestä kilvoitella enää monia (kymmeniä)vuosia tälläisella tahdilla. Jossain vaiheessa on aika siirtää olematonta tietotaitoa ja velliperseilymäistä asennettani eteenpäin. Kävin muutama aika sitten miettimään, että tarvitsisin jonkinlaista tekemistä kestävyysurheilun saralle, elikkäs sopivaa kohdetta kenelle laatia kokonaisvaltaista valmennuspakettia. Tulinpa siis lopputulemaan, että tarvitsen projektin PERKELE.

Mietiskelin, että lähtökohtaisesti PeräBerbeerit ovat epäkuranttia tavaraa, sillä asenne on yleisesti ottaen PASKA, luonne on heikko, sekä fyysinen habitus rääpälemäinen. Eivät siis ollenkaan sopivaa porukkaa minkäänlaiseen ForrestGuurin toteuttamiseen, puhumattakaan läpi viemisestä.

Kerroinhan jokunen aika sitten Kamiksen ja PA:n Sotshin-projektin etenemisestä. Suunnitelma alkoi vissiinkin KUSESKELEMAAN, sillä Kamista alkoi kiinnostaa frisbeen heitteleminen ja PA:ta ei voinut lismalaudoilla nysvääminen vähempää kiinnostaa. PERSEESTÄ olevaa valmennusta ja PASKA asenne, saattaisi moni todeta - myös minä.

PA kyseli keväällä, että josko läsäyttäsin muutaman harjoitteen, tarkoituksena päästä puolikas lävitse kunnialla. Mie en alkuun hirveesti tavoitteesta innostunut, sillä eihän lävitse hölkkäämisessä ole mitään haastetta, kuten ei mielestäni tässä Sotshin hankkeessakaan -- kuuluuhan talviurheilu KAIKISSA mahdollisissa muodoissa marginaalilajien joukkoon.

Muutaman ajan asiaa pohdiskeltuamme hokasin, että EI JUMALAUTA: +130 kg täyttä silavaa, urheilullinen asenne keskittyy pleikkariin sekä kaljan juontiin, pullamössö, iljettävä läski, sohvaperuna, coopperi n. 2200-2300 m ja P-arjalasta. Toisin sanoen täydelliset speksit kestävyysurheilun kuninkuusluokkaan - kestävyysjuoksuun. Itsehän olen TÄYSIN samoilla lähtökohdilla lähtenyt liikenteeseen.

Projektihan on siis hyvällä mallilla, ja ensimmäinen startti tapahtuu puolikkaan muodossa 29.06. Siellä katsomme, mitä aikaa tulevissa kisoissa rupeamme parantamaan. Tavoite on kummiskin asetettu 2h. alitukseen, ja syksyksi sitten 1.45. Sotshi-projekti vaihtuikin lennosta PA:lla sitten Mission-Rioksi.

Nyt sitten katsotaan miten tämä projekti etenee; kestääkö psyyke ja kestääkö paikat. Kuten kaikki tietävät, että tällä alalla ei pikavoittoja jaeta, oikotietä onneen ei ole, joten askel kerrallaan - vaikka sitten kanan askelin. 

Se on kummiskin varmaa, että harjoitusmetodin pohjana käytän samaa systeemiä minkä olemme valmentajani johdolla kehitelleet, mutta näin alkuun ERITTÄIN paljon pienemmässä mittakaavassa.

Eilen ap 11km kevyttä, ip hikistä perusmättöä 15km, tänään ap 13km, ip katsotaan mitä jaksaa.