Kynnys kirjoittelemisen suhteen on noussut vuoren kokoiseksi, vielä sen vertaa ison vuoren, että base camp on varmasti jossain kuudessa tonnissa - VÄHINTÄÄN. No, jos vuori tule mun tykö, elikkäs blogi ei kirjaile itse itseään, niin meikäläisenhän on mentävä vuoren luokse, ja näin ollen kirjoiteltava jo-ka iki-nen tavu omineen.

Henkinen status on lanannut syvällä karhelikossa, joten en hirveästi ole viittinyt käydä avautumaan. Olen kummiskin sen verran tänne(kin) avautunut vaivoistani viimeisien vuosien aikana, joten voisi kuvitella, että tämä aihepiiri on kaluttu lävitse kuin kennelin suosituin luu. Eikä aina jaksaisi kitistä PERKELE.

Vedetäänpä hieman yhteen tätä vuotta (kautta). Talven harjoittelut menivät melkoisen hyvin puikkariin (pl aloitus, koska oli hieman vatsaongelmia). Treenasin joulukuusta maaliskuulle melkoisen tutulla kaavalla. Määrää ramakasti ja sekaan sopivasti tehoja sekä luonnollisesti vähän lihoille möykytystä puntilla - systeemi toimi.

Maaliskuun alussa vetäsin testijuoksun ja se kertoi, että kunto olisi hyvä. Varsinkin, kun tiesin, että määrällistä harjoitusrasitusta oli kropassa pohjilla vähintäänkin riittävästi sekä kelihän oli PERSEESTÄ. 

Pääsiäisenä piti juosta pm-maantie Pyhäselässä ja sinnehän lähdin innosta pinkeänä. Kisa-aamuna kotipuolessa herätessäni tapahtui jotain ihmeellistä, sillä molemmat takareiteni kramppasivat. Tämä on erittäin kummallista, sillä meikän ruhossa krampit eivät ole mitenkään normaalia. Pohkeet ovat uidessa krampanneet (2krt), joskus nuorempana pakarat ovat krapulassa hitsanneet kiinni, paniessa jalkapohjat muutamia kertoja, mutta takareidet eivät käytännössä koskaan. Kerran pakkasessa kyllä yrittivät väreillä silleen jännästi, mutta krampiksi niitä ei voi mitenkään kutsua. 

Itse kisa menikin sitten päin VITTUA, sillä juoksu oli täysin voimatonta sekä toispuoleista. En vain päässyt vauhtiin ja tämä asia TYMPI erittäin voimallisesti. Keskeytin noin 4km kohdalla.

Rupesin kelaamaan, että mikähän voisi olla tähän syynä. Kaikki vaihtoehdot olen kelannut lävitse ylikunnon sekä PASKAN ASENTEEN väliltä. Mitään lopullista diagnoosia en ole vielä keksinyt.

Lenkkeilin surkeasti menneen kisan jälkeen muutamia päiviä keveesti sekä podin paskataudinkin. Tämän jälkeen alkoikin selkäfileet menemään jumiin(tai normaalia jumimpaan). Selän jumitushan PERKELÖITYI oikeaan jalkaan. Tällä hetkellä jalka on voimaton ja jäykkä(takareisi, pakara), sekä pakaralihas on HELVETIN kipeä.

Tänään aamuisella lenkillä oli mieli taas aivan JÄRKYTTÄVÄN tapissaan, eikä voida puhua tämän johtuvan iloisuudesta. Nimittäin tuli tunne, että niinköhän ruho paranee ilman puukkoa. En tiedä onko pakaran kipeytyminen selän syytä, vai onko selkä kipeä pakara/takareisien kireyden takia. Piriformis minulla joskus on ollut tulehtuneena, mutta kipu ei ole samanlaista. Syyhän saattaa olla hamstringissa, tai pelkästään selässä - VITUSTAKO noista tietää.

Pitänee vissiin jossain vaiheessa ruveta miettimään magneettikuvailua, tai sitten juoksemisesta eläkkeelle siirtymistä. Ainakin kortisoonia pitänee yritää saada parin viikon sisään.

eilen ap 13km kev, ip 18km perusmättöä, tänään ap 12km kev ip yritetään kuntopiiritellä.