Viime yön nukuin kuin murmeli, siitähän mie olinkin vallan SAA-TA-NAN hyvällä tuulella. Yleensä, jos satun nukkumaan päivällä pitkät päikkärit, niin seuraavana yönä nukku-Masaa on ihan turhaa odotella. Onneksi eiliset päikkärit eivät kummiskaan torpedoineet meikän yöunia - tällä kertaa.

Aamun hämyssä lätkyttelin 9 km keveetä ja ruskoja riuhtaisin sekaan muutaman. Muuten askartelin normikuviot sapuskoiden suhteen, jonka jälkeen läksin HELVETINMOISELLA tohinalla parturiin.

Kuontalo sipaistiin säädylliseen mittaan. Sen päälle kävin vielä ratsaamassa PeräBerberian jokaisen kuteita myyvän putiikiin, mut mitään en tähän hätään löytänyt. Samalla vaivalla kävin vielä hektisessä kahvilassa kuluttamassa farkkujen persuuksia ja vatsalaukun peitteitä.

Kotona nappasin taas tiukasti päikkäreitä,  jonka jälkeen heilautin rahkavellit naamariin, ja pikkutovin jälkeen lähdin tekee iltatreeniä. Ohjelmassa oli VR3+VL15+VR3.

Sinänsä meikää on ruvennut viime aikoina suunnatomasti VITUTTAMAAN termi vauhtileikittely eli VL. Varsinkin treeniä tehdessä KORPEEMINEN on viileintä hottia, nimittäin mielikuva leikittelystä ei vastaa pätkän vertaa sitä fiilistä minkä tiestöllä pruukaa kokemaan.

Tänäänkin verryttelyjen jälkeen veivailin 200m kevyttä jonka jälkeen alkaa ensimmäinen mäki. Pituus 1300m ja vauhti pikkuisen alle 3:20, vedin sen sykkeellä 174, sinänsä kevyttä, mut mun maksimit ovat 189. Siitä alkaa vajaan kilometrin palautus.

Toinen mäki on 1150-1200m taas vauhti 3:20 luokkaa ja sykkeet samoissa. Tuntuma on jo vallan hapokas, eikä askel enää lennä. Toinen palautus n. 800m.

Kolmas mäki 450-500m, joka on HELVETIN jyrkkä. Vauhti pidetään 3:20-3:25 välissä. Yleensä 300m kohdalla meinaa laatta lentää, ja mäen päällä tekisi mieli jäädä nojailee polviin -koskaan en vielä ole jäänyt. Sitten palautus n 800m.

Neljäs mäki on n 400-450m viettävää mäkee ja tässä on aina pakko yrittää juosta 3 minsan vauhtia tai alle. Joka SAATANAN kerta meno yhtä hankalaa, mut yritettävä on. Seuraava palautus varmaan jotain 700m.

Viides mäki on taas 500m ja tie muuttuu huonokuntoiseksi. Tässä riittää, jos yrittää pusertaa karvan alle 3:30 vauhtia. Yleensä matka alkaa painaa ja askel ehtii jäätiköllä sopivaa kohtaa -ei ole herkkua SAATANA, puhumattakaan leikittelystä. Seuraava palautus on pitkä, enkä edes käy matkaa arvaamaan.

Kuudes mäki on yleensä kilometrin, riippuen tietysti mistä kohden jaksaa taas startata. Alku menee monesti 3:40 kantissa, kunnes loppuloivassa vauhti pitää runtata 3:20 pintoihin mieluusti alle.  Tää on aina virheliike, nimittäin seuraava palautus on lyhyt ja mäki pitkä.

Seitsämäs mäki on kahden mäen yhdistelmä ensin 450m jyrkkää nousua välistä tasaista ja sitten reilu tonni loppuakohden jyrkentyvää. Matkaa kertyy yhteensä siinä 1600-1700m. Tämän jos pystyy vielä taistelemaan 3:30 nopeudella, niin mäen päällä tuntee olevansa sankari. Monesti on loppujyrkällä meinannut mennä paskat housuun, laattat ovat kummiskin lentäneet suupielestä lukemattomia kertoja. Onneksi seuraava palautus on pitkä, tajunnan rajamailla en ole sitä kyennyt koskaan mittaamaan, mut varmasti yli tonnin.

Kahdeksas mäki on grande finale, suht jyrkkää nousua noin 400m, tässä päästelen viimeiset voimat pihalle. Yleensä ei pysty vetämään alle 3:30 vauhtia. Parin sadan metrin palautus mäen päällä ja lopuksi vielä HELVETIN väsyneillä ja hapottavalla jaloille 300m tasaisella mieluusti alle 2:55 vauhtia. Koskaan en ole pystynyt lähtemään suoraan verryttelemään, vaan tovi on AINA pitänyt nojailla polviin - joskus jopa vähän levyttää. Sellaista on leikittely, nimittäin vauhtileikittely PeräBerberiassa.

Olen tässä yrittänyt filosofoida harjoitukselle paremman nimen. Julkaisen sitten ku olen saanut haudutettua mietintämyssyä päässäni tarpeeksi pitkään.