Joo sunnuntai ja pitkän nauttimispäivä. Läksin vetämään täällä kotipuolessa hyvissä ajoin treeniä. Kerkesin 1 km:n juosta ku hokasin jotta meidän Itä-Siperianlaika tulee vastaan järveltä päin. Isä nimittäin oli ottanut koiran verkoille mukaan ja tiettyhän se oli tympeentynyt siellä riehumiseen. No sainpahan lenkkiseuraa ainakin. Arvelin ettei se jaksa kovin montaa kilometriä mun mukana lönkytellä...Vedättelin jonkin matkaa ja koira ei näytä luovuttavan sitte millään. Tuntui jotta koira vaan hymyilee mun jyräämiselle ja ite jolkottelee keveesti menemään.

Jolkottelimme sitte porukalla korvessa menemään. Ensin tulimme tontin rajoille mut tuntui jotta haluun jatkaa matkaa, sitten saavuttiin kylän rajalle...Mieleni paloi vaan eteenpäin. Ohitettuamme kunnan rajan tulin siihen tulokseen jotta pitkää lenkkiähän tässä veivataan.

Aura-autokaan ei ollut toviin näyttäytynyt ja tien pinta oli ekat 17 km hieman keljumainen. Pidin kummiskin sykkeet tasaisesti 130-140 välissä ja vauhti vaihteli 4.20-4.45 välissä, riippuen nousinko mäkee ylös vaiko laskeuduinko alas. Täällä pohjois-karjalassa näitä vaaroja piisaa.

Keveesti mieltä kaiherti se jotta olisihan voinut vähän pitempääkin lenkkiä heittää, mut eipähän ollut pätkääkään geelejä saati urheilujuomaa matkassa. No vedättelin normaalin 30 km:n pitkän ja koira oli koko matkan mukana. Ihan vapaasta tahdostaan. Eikä näyttänyt yhtään väsyneeltä. Helppoa olisi juosta, jos sattuisin olemaan koira ;)