Eipähän ole jaksanut kitistä, ku todellisuudessa ei muuta asiaa ole kuin kiukuta kivuista. Jomotusta pruukaa sijaitsemaan monessa eri paikassa. Pahimmat paikat ovat  vasen polvi, nilkat(molemmat) ja vasen lonkka. Näiden kanssa temuaminen, vie melko tehokkaasti nautinnon kaikenmoisesta liikkumisesta, urheilusta nyt puhumattakaan.

Eilen Vuoksen lenkkiä katsellessa tuli mieleen, jotta vieläköhän sitä jaksaa hakata päätä petäjään vai jokohan sitä lopettaisi tämän itsensä kiduttamisen. Iskisi lopullisesti ns tavoitteellisen urheilun piikkarit seinään ja rupeaisi suunnittelemaan jotain tähdellisempää tavoitetta elämälle. Tietysti nyt ollaan niin pohjalla kaiken suhteen, että tiedän joutuvani tekemään hillittömästi hommia päästäkseni normitasolle, puhumattakaan vielä paremmasta tasosta.

Katsellaan ajatuksia sitten ku saan yhden yön kivuiltani nukuttua kunnolla, josko vielä mielipiteet muuttuisivat....PERKELE.