Taasen on nyvitty soutukonetta, vemputettu sisäsauvakävelyä ja väliin kurmootettu rautaa. Kroppa alkaa olla sopivasti nöyränä ja erästä metsään eksyilijää lainatakseni: "oppiipahan olemaan".

Vissiinkin treeneistä johtuen kädet alkaa tärräillä siihen malliin, että jonkinmoista kahvikuppineuroosia rupeaa iskemään kehiin. Eilenkin rupesin survomaan keskinkertaisesti palvellutta kännykkääni laturiin, niin eikös perhana mennyt muuan kuparinen tikku laturin pistokkeesta poikki. Eipähän toi perhanan ruoja moisen jälkeen kovinkaan mielellään suostu virtoja imeskelemään sisuksiin.

Tietystihän meikällä alkoi välittömästi korvissa soimaan McGyver-theme, varsinkin siinä vaiheessa kun nuppineulasta tein laturin päähän "korvaavan" tikun. Jotenkin viritykseni latailee, mut kohtuullisen tarkasti pitää sihdata, jotta kontakti olisi täydellinen. Miehän en tätä telefunkenia ole rassannut kuin KOHTUULLISEN helkkaristi, nimittäin kaikki kuoret, liukukiskot, näytön, akun sekä näppäimistön olen vaihtanut -kohtuullisen tuttu värkkihän tämä alkaa olla. Periaatteessa voisinkin perustaa Nokialaisen valtuuttamattoman huollon, jossa huollot suoritettaan nuppineuloilla, vasaralla, eikä torx-meisseleitä käytetä edes suurimmassa hädässä.

Olenkin viime aikoina mieluillut tollaista hifidi iPhonea, mut sekin maksaa maltaita, eikä nettiputiikin tuotoillakaan vielä kovinkaan reteesti eleskellä. Tästä nettiputiikin tuottamattomuudesta löytyy kyllä positiivisiakin puolia. Nimittäin nykyisellään kirjanpito ei ole hirvittävän haasteellista, sillä debet an kredit on tasan nolla euroa.

No eiköhän ongelma ratkenne, ku rupean kyttäämään huuto.netistä käytettyjä hifidi iPhoneja. Paitsi, jos jollain sattuu nurkissa pyörimään ylimääräinen iPhone, niin voinhan sen avh (asevelihintaan) ostaa.