Juu tuli sit heitettyä treenit urheilukentällä. Jalat maistuvat hieman jäykille ennen lähtöö, mut verryttelyjen jälkeen oli NIIN perhanan retee fiilis. Kentälle päästyäni hokasin, että siellähän on melkoinen lauma sellaisia vaahtosammuttimen kokoisii heepoja treenailemassa. No mie tuumailin jotta olemma henkisessä kehityksessä aivan samalla tasolla. Elikkäs miehän sopeudun siihen porukkaan kuin suutarin näppi sian perseeseen. Veivailin siinä aikani tiukkoja 400 m vetoja. Sit alkoi vääntää vattaa taas, ja tietty paskattamaan. No pikaiset tortut pukuhuoneen vessaan. Sitte takasi baanalle. Tää helpotti ihan helkkaristi. Elikkäs tää jöllötys ja muu paska fiilis katosi kuin tuhka tuuleen. Ja olo oli suht freesi ekaa kertaa sit HCM:n jälkeen.

No miehän raastoin sit kunnon setin. Loppuun oli vauhtikin ihan kohdallaan. Kyl nää vaahtosammuttimen kokoiset heepot saivat varmaan mahtavan kuvan kestävyysurheilusta...Ku aikuinen mies jytistää radalla menee ja välistä kakoo kuin elukka. Sit vaan uutta vetoo tekemään. Loppuverryttelyt olikin sit melkoista könyämistä kohti kotii. Mut tuumailin vain jotta olkoon tää treeni vähän opiksi ja ojennuksesi kropalle. Ettei perhana petä mua enää niinkuin HCM:llä kävi. Tälläistä pelleilyä tällä kertaa.