Miehän kuuntelen musiikkia TOSI vähän. En tiiä mistä moinen johtuu, mut harvoin tunnen tarvetta. Ehkä meikäläisen aivorakenne on sen vertaa yksioikoinen ja kehittymätön, että en pysty keskittymään sikäli musiikki häiritsee aivotoimintaa. Toinen vaihtoehto saattaa olla, jotta synnyinkodissani olen saanut musiikista ja mm radion källyyttämisestä yliannostuksen. Totuushan menee, kuin Pellekin sanoo: "Hiljaisuus kauneinta musiikkii on".

Tästä alustuksesta päästään itse aisaan, elikkäs vaimo yksi päivä väenvängällä kuuntelutti mulla Happoratiota. Hänen mielestä tämä biisi kertoo eräästä hänen tuntemastaan ihmisestä. Vissiinkin rivien välistä ja sarkasmilla höystetystä heitosta piti tajuta, jotta meikäläisen pitäsi kahtoo peiliin nähdäkseni se hänen tuntemansa henkilö.

Osunee ainakin osittain kohdalleen: "kiivas ja kopea", "minä piiskattu pakana, olen rannaton soutaja",  plaa plaa daa daa. Tiiä häntä KELJUILEEKO vaiko kehuuko.

Tänään käyn juoksemassa 20-30km 4:20-3:50 välisiä vauhteja, kunhan saan ahterini vain pungettua tästä sohvalta ylös. Saattaa olla astetta rankempi suoritus tämä takapuolen nostaminen. Olenhan alkanut epäillä, että takapuolellani ja sohvalla on jonkimoinen intiimisuhde, sillä sen vertaa paljon haluavat hengailla yhdessä.