Akilles on viimeiset viikot ollut sen vertaa parempi, ettei lenkin alkuun ole tarvinnut enää hirveästi linkkailla. Totuuden nimissä voin sanoo, että aamusella jännettä kyllä jäytää, mutta lämmettyään on jo melkoisen hyvä. Leikkaushaavan kohdasta on edelleen kosketusarka, enkä esimerkiksi töissä pysty vielä käppäilemään varsikengissä, vaan vielä pitää tyytyä lyhyempivartiseen versioon turvakengistä. Juoksukengistäkin leikkasin kantan lirpukkeet  enimpiä häiritsemästä, kun nekin tuntuivat vähän hieroskelivat juostessa. Voitaneen todeta, että akilles-osastolla on tapahtunut kokonaisuudessaan hidasta edistymistä, mutta ns normaaliin on edelleen matkaa reilusti. Toivottavasti sekin päivä koittaa vielä joskus.

Tän päivän epistolana oli kevyttä/perusmättöä ja aamusella kävinkin tempomassa reilun 10km kevyttä. Kotitorpalla nakkasin aamiaisen pikaisesti hetulaan, ja kävin sen jälkeen suorittamaan päikkäreitä. Herättyäni kiskoin morttelin pikakahvia ja päälle 21km perusmättöä Aholassa. Tämän jälkeen olikin työhön orjentoitumisen vuoro.

Pikkuisen oli tuskallista duunailla, ku vaihteeksi oikean jalan piriformis ilmoitteli olemassa olostaan, mut sain kuin sainkin vuoron kiduttua loppuun. Tarkoituksena oli vielä käydä salilla kurmoottamassa mavea, askelkyykkyä ja muutamia muita tehokkaita liikkeitä mm penkkiä ja haukkaria unohtamatta, mut laiskuus kävi sen vertaa ylivoimaiseksi, joten päätin jättää raudan kolistelun huomiselle aamulle.

Eipähän tässä jaksa enempää avautua, jatkan tarinointia vaikka huomenissa.