Eipähän tässä mitään mullistavaa ole tapahtunut. Ilmoittaudun Joutsenoon ja Ise varmaan maksaa, kunhan vain ehtii ja muistaa.

Treenejä olen räpiköinyt vaihtelevalla teholla, määrällä sekä motivaatiolla. Tietysti työhommelit pitää hoitaa jaloista kuljeksimasta, niin päiväthän ovat ihan tarpeeksi ohjelmoituja. Eipä jää paljoo ylimääräistä aikaa kuljailla muuta joutavaa.

Aamusella pistäydyin taas lääkärin tykönä ja sieltä sain piikin akillekseen, kuulemma pitäsi jokin tovi olla keveyemmin. Tarkoittanee meikäläisen (heikon) mielenterveyden kannalta sitä, jotta huomenna pujotetaan lenkkareita jalkaan enemmän tai vähemmän innosta soikeena. Miehän en montaa päivää jouda olemaan hikolematta. Ei vaan kuuppa moista kestä PERKELE.

Suunnitelmissa olisi pitää maratonin jälkeen kunnon lepotauko ja parannella kaikki vaivat pois. Ainakin viikon olen tekemättä mitään ja sen jälkeen rupeen veivaamaan punttia kuin aikapoika. Saa sitten nähdä kuinka meikäläinen tälläiseen suunnitelmaan taipuu. En ainakaan juokse ennenkuin kiinnostaa OIKEASTI ruveta treenaamaan, sillä motivaatio-ongelmien kanssa juoksentelu on huomattavasti enemmän hanurista olevaa, kuin jonkin fyysisen vamman kanssa sporttaaminen.

Kunto on edelleen ihan PASKA, eikä minkäänlaista tulosta tarvitse odotella. Tällä kertaa lähden juoksemaan kisan vain lävitse ja toivottavasti pystyn pitämään alle 4minsan vauhtia. Sikäli ruho ei moista hoppua kestä, niin sitten hölkkäilen keveemmin. Näin helppoa on tehdä suunnitelmia, ku tietää jotta harjoittelu on ollut koko vuoden PERSEESTÄ, joten eipähän ainakaan tartte turhia stressailla -PASKAT on jo housuissa.