Bakkanaalit toistaiseksi pidetty ja ruvetaan miettimään, jotta mitäkähän sitä rupeisi seuraavaksi höyryämään. Tänään en ainakaan lenkkeile ja rehellisesti sanottuna ei voisi juokseminen taas vähempää kiinnostaa. Harvoinhan mulla on mitään suurempia motivaatiomonttuja, mut tällä hetkellä monttu on viileintä hottia, joten lepäillään, vaikka sitten naama raastoirvistyksellä PERKELE.

Sunnuntaina tuli käytyä siellä Vantaa suunnallakin karkeloimassa ja samalla reissulla sain kauden muutenkin pakettiin. Voisin tietty joskus kirjoitella jonkimoisen yhteenvedon viimeisen vuoden tapahtumiseta ja harjoituksista, mut säästetään ne tarinat myöhempää käyttöä varten. Tähän väliin voisi speguloida tota Vantaan kisaa.

Sunnuntai aamunahan me lähdettiin linja-autolla PeräBerberiasta kohti Vantaata ja meitä oli pakkautunut pirsiin sellaiset n 15 henkee, joten ei tarttenna linjabiilissä olla kuin sillit purkissa, vaan tilaa oli reilusti.

Kestokoneet yrittävät sopia jotain hyvin tärkeetä

Menomatkalla alkoi bussi jo kärytä voimakkaasti linimentiltä, ku meikän oli pakko hölvätä hartioita, sillä ruojat ovat viimeiset viikot olleet kohtuu jumissa. Vantaalle saavuttiin ajoissa ja suoritin normihäröilyt ennen kisaa, eli omat juomat järjestävälle taholle ja numerolappu meikelle.

Pukuhuoneessa alkoi armoton ruhon rasvaaminen sekä linimentillä hölvääminen, muutenkin tein viimeiset virittelyt vaatetuksen suhteen. Kelihän oli lähes täydellinen n +3-4astetta lämpöä ja ihan tyyni. Verryttelyksi hölköttelin n 2km tosi keveetä ja olo oli suht ok.

Startissa lähettiin latomaan ja tarkoitus oli vetää rauhallisella alulla. Muistin tosi pitkään tän loistavan suunitelman eli varmaan tasan 300m, jonka jälkeen huomasin, että vedetäänkin pikkuisen alkuperäistä masterplania kovempaa n 3:29min/km, tarkoitushan oli ekat kilsat juosta 3:35-3:40 väliin.

Vauhti tuntui suht keveelle, niin jatkoin tasaisesti 3:28-3:31 väliin tonnejen nakuttelua ja ekalla 10,5km kiekalla meno olikin suht freesiä. Ainut mikä mieltä korvensi oli juoksuun tylsistyminen, siitä taisinkin etupyöräilijän kanssa matkanaikana speguloida. Ennen kymppiä alkoi piriformis taas kinnailemaan, mut ei häiritsevästi, joten odotin mielenkiinnolla kuinka pitkään se antaa mun jatkaa juoksua.

Puolenvälin kohdilla olin 1:13:30 kanturoissa ja sellaiset sata kertaa olin jo miettinyt kuinka tyhmää tää juokseminen lopuviimein onkaan, mut yritin ahdistaa parhaani mukaan. Puolikkaan jälkeen vetelinkin muutaman nasevan tonnin 3:22-3:25 ihan siltä tiimoilta, jotta pääsisi mahdollisimman nopeesti vain reitiltä poissa. Pikkuisen alkoi meno takerrella mäkiä noustessa ja huomasin kuinka hengitys joutuu tiukalle. Arvelin, jotta viimeisellä kiekalla pikkuisetkin kinkamat tuntuvat himalajan vuoristolle. Enkähän siinä ollutkaan lopulta hirveen väärässä.

Viimeiselle kierrokselle lähdin aikaan 1:30:29 ja vissiinkin oltiin siinä 3:30 vauhdissa. Uuden kierroksen alkuun oli viettävää alamäkeä eikä toi 3:30 alle oleva vauhti tuottanut yhtään ongelmia, mut sitten alkoi reilun 2km:n viettävä ylämäkiosuus. Jälkimmäisellä mäkitonnilla tunsin, jotta nyt ei meinaa enää kulkee pätkääkään. Vetelinkin sen 3:39, mut jalat oli ihan finaalissa, enkä päässyt seuraavaa tasamaa tonniakaan kuin 3:42. Kanttaaminen olikin taas uusinta hottia. Väkisin riuhdoin vauhdin 3:30 haminoille, mut väliin tuli sit niitä PASKEMPIAKIN pätkiä ja vauhti nyki siinä 3:35 kanturoissa.

Viimeiset 2km oli taas helpompaa maastoa, mut voimia ei riittänyt hillittömään loppurunttaukseen vaan juoksu oli sitä legendaarista Aku Ankka juoksua, ja tarkoitus oli päästä hengissä maaliin. Maaliviivan ylitin ajassa 2.28.26.

Kisan jälkeen ei ollut mitään jakoja enää lähtee vetämään varttia, nimittäin jalat iskivät melkoiseen jöötiin heti pysähdyttyäni.

Pikaisesti yritiin itseni hoitaa pukuhuoneeseen ja siellä tulikin melkoinen horkka päälle. Rupesin horkkaa hoitamaan kossulla ja pohjanpojalla, joten tunti kisan jälkeen meno oli vallan letkeää. Puhumattakaan linja-auto matkasta, mut niistä voi ehkä kertoa joskus toisten.

Puolikkasta tulikin seurattua hillittömällä mielenkiinnolla, sillä Terolla oli tarkoitus starta ekalle puolikkaalleen ja luonnollisesti Rantsun ja Kamiksen otatus kiinnostaa jopa valtamediaa. Ja tälläisiä miehiähän sieltä lopulta maaliin pungertaa ja myöskin tässä järjestyksessä

Rantsu SAATANAN siisteissä salama lyreksissä.

Kamis 80-luvun Graftin matikan-nahassaan