Kävin kotipuolessa P-Karjalassakin tässä välissä, ja tänään sit ajelin kohti PeräBerberiaa. Eilen temmoin yhden tutun 16km:n lenkin, jota olen juossut elämäni aikana todennäköisesti tuhansia kertoja. Varmaan satoja kertoja olen siihen yrittänyt tehdä uusia ennätyksiäkin. Monesti olen enkat tehnyt, mut äärimmäisen monesti on jäänyt tekemättä, varsinkin viime aikoina.

Lähdin eilen sitä tuttua lenkkiä juoksemaan ja tarkoitus oli tempoo sellainen reipaahko lenkki, eikä edes kovaa missään vaiheessa. Kääntöpaikalla hokasin olevani ennätysvauhdissa, vaikka olin omasta mielestäni lönkytellyt todella keveesti. En kummiskaan ottanut siitä suurempia paineita, vaan jatkoin samalla tahdilla kohti kotia. 2 km ennen "maalia" tajusin, jotta nyt taitaakin tulla uusi ennätys, jos pystyn viimeiset kilometrit tulemaan 4min/km vauhtia. Se on kyl melko haastavaa, sillä loppuun tulee todella isoja nousuja. Meikähän tempoi mäet ylös kuin eläin, ja hapoista kankeilla koivilla yritin lasketella mäet alas. Ja paransin ennätystäni melkein 1,5 minsaa. Olin todella tyytyväinen tähän suoritukseen.

Nythän tietysti jalat on ihan VITUN kipeet, ja vetotreeneistä ei tule tällä viikolla yhtään mitään. Toivottavasti koivet palautuvat kummiskin Mikkelin puolikkaalle edes jonkinverran.

Tälläistä