PERSEHEN suti, ku raapasi aamutuimaan VITUTUKSEN taas siihen maksimaaliseen super multihuipentumaan. Nimittäin herätyskello rupesi neljän persiissä meikää rienaamaan tiestölle. Tätä mahtikäskyä noudatellen raavin lenkkeilykamat niskaan, sekä kävin kaartamaan tasaista hölkkää kohti työmaata.

Raikkaassa räntäsateessa sain ajatuksen taas sen verran tolkkuun, jotta kyllähän mielessä kävi; ettei Neiti tässä oo SAATANA mitään järkeä. Ei oo täysijärkisen hommaa EI (enpähän PERKELE oo itteeni täysijärkiseksi moneen vuoteen tituleerannut). Lätkyttelin kummiskin pitkin hampain perille, enkä jäänyt raviojaan makaamaan, kirkumaan ja hakkaamaan raajojani kapinoiden tantereeseen, vaikka mielessä kyllä oli!

Päivän painoin ihan "satanen lasissa" hommia. Siinä kahden maissa oli tuttu peliliike edessä, eli kotimatkallehan piti lähtee. Täysin identtisten ajatusten kanssa kävin tarpomaan kohti kotitorppaa. Perille päästyäni nakkasin repun eteiseen ja päätin käydä vielä PASKAA ruhooni rankomassa muutamalla sakkoringillä. Sillä ihan varmasti on meikän läskin ruhon vika, että kuulassa näitä negatiivisia ajatuksia singahtelee. Posiitiivisena puolena tästäkin voin kaivaa legendaarisen heiton: "pessimisti ei pety". Käynee varmasti tosi hyvin tähän väliin, varsinkin ku lukee edellisen lauseen ekan sanan. Joo, elikkäs treeneinä tänään jotain 8km+20km.

Edellisessä jatustelussa taisin jäädä viikkoon 10 -häh vai VITTU ite?! OK, viikolla 11-14 nakuttelin siinä 190-191-135-175 kanturoissa. Viikolla 15 oli Lprssä testijuoksu, joka meni täysin käteen. Tein siinä muistaakseni 4 sekunnin ennätysparannuksen, mut joku oli kropassa pahasti vialla. Vatsaa väänti ja HELVETILLINEN horkka kisan jälkeen. Silloinhan en kyennyt edes suihkuunkaan kuin vasta seuraavana päivänä, syömisestä nyt puhumattakaan(ja sillon mie oon heikoilla). Jotain oli pielessä, sillä loppuveto oli säälittävän PERSEESTÄ.

Testijuoksusta VITTUUNTUNEENA lähdin vetämään malmijuoksua viikon 16 alkupuolella. Sekin oli täydellistä rimpuilua, eikä pystynyt vetämään 12km kuin 3:19 vauhtia ja lihat aivan soseena. Tästäkin kasasin niskaani tolkuttoman määrän sitä ihteensä ja loppuviikosta oli tarkoitus iskettää Vuoksen lenkillä niin jotta töppöset vain viuhtoovat. Kyllähän ne PERKELEEN kapulat tosissaan viuhtoivat, mut vauhti ei todellakaan ollut YHTÄÄN mitään. Just jaksoin juosta 7,4km 3:20 vauhtia ja kotona kiillottelin pokaaleita ihan tasan HELVETILLISESSA pepsodentti hymyssä -korkeintaan siis köyttä kiillottelin.

Seuraavana viikonloppuna olikin SM-maantie ja usko omaan tekemiseen oli TOSI vahvoilla. Uskoin pystyväni hyvänä päivänä juoksemaan jopa maaliin saakka.

Ei taas natustele, nimittäin tuhlasin kalliista elämästäni tasan 21 minuuttia tämänkin kirjoittamiseen. Senkin ajan olisin voinut käyttää hyödyllisemmin, esim. kurlaamalla puolen litran pullon majoneesia nassuun SAATANA.