Intin jälkeen pidimme kunnon kinkerit Joen kaupungissa. Taisi olla tiistai päivä milloin vapauduimme harmaista, ja tietty ohrapirtelöllä huuhtelimme intin pölyjä kurkusta. Taisipa siinä olla jotain maissivalmistettakin lasissa olla -näin muistelisin.

Baariinkin lähdettiin häröilemään, mut ei mua hirveesti natustellut siellä hiipparoida, joten päätin lähtee tyttökaverin tykö koisimaan. Siinä käytiin kovin spegulaatiota taksin hinnastosta, ja enhän mie nihilistinä ruvennut 60 markkaa taksikyydista maksamaan. Varsinkaan ku matkaa ei ollut 15 km enempää. 

Nakkasin pikkurepun kantoon, ja läksin hissukseen takomaan kohti Joensuun itäosia. Puolessa välin matkaa mieleen jolahti, että minnekkähän VITTUUN mun mie oon kännykkäni survonut. Eipähän sitä repustakaan löytynyt, joten piti lähtee tarkistamaan illan aikana kiertämiäni paikkoja. Lopulta känny löytyi Bestiksen kämpiltä ja olo huojentui kummasti.

Ei muuta kuin uusintayritys tiestölle. Aamuyöstä klo 5-6 välistä olin emännän kämpillä. Kaikki vaatteet olivat hiestä märkiä, sekä nahkakengät olivat hiertäneet jalat verille. Olo oli muuten mitä mainioin, eikä känni ainakaan painanut enää päälle. Tekisi varmaan ihan gutaa, joka baarireissun jälkeen veivailla sellainen kevyt parinkympin lenkki.

Seuraavana päivänä jatkoimme samalla hyväksi todeltulla linjalla. Toisena iltana meikäläisestä ei ollut minkäänmoisia urheilusuoritteita tekemään.

Paluu arkeen

Mullahan oli hillittömän kovat suunnitelmat, että ku pääsen intistä niin treenaaminen jatkuu vähintään yhtä kovana kuin ennenkin. Mut totuus oli toinen. En enää saanut motivoitua itseäni rääkkäämään tiestölle. Kävin kyllä juoksemassa melkein joka päivä aamuisin 7-10 km ja iltaisin 15-20, mut liian monesti iltalenkki oli just se 15 km, ja liian monesti en viittinyt käydä kuin kerran päivässä ulkoilemassa.

Asenne oli täysin PASKA. Yritin  pitää jonkin tasoista lenkkeilyä ohjelmassa, ja olin tyytyväinen 100km viikko määrään, eikä kovin monena viikkona tullut 140km määrääkään ylitettyä.

Yhtään pitempääkään lenkkiä en saanut aikaiseksi. Aina mennessäni lenkille iski päälle hirvee VITUTUS, ja yritin vain juosta mahdollisimman vauhdikkaasti, että pääsen tiestöltä pikaisesti pois.

Armeijassa olin turvonnut lähes 80 kg palloksi. Osaltaan tämä maksimaallisen massan kantaminen aiheutti sen verran epämiellyttäviä tuntemuksia kropassa, ettei juoksukaan maittanut.

Kevät

Keväällä kävin uimassa 2-4 krt/viikossa, ja lenkkeilin laiskan puoleisesti. Onneksi pikkuisen paino tippui, ja rupesi pysymään siellä 72-74 kg välissä, mut liikaa sekin.

Rustailin hakemuksia muutamiin opiskelupaikkoihin (ammattikorkeakouluista/maanpuolustuspistolta), sekä työanomukset nappasin Stora Ensoon ja RVL:ään.

Huhtikuussa kävin MPO:n ja RVL:n pääsykokeissa, molemmat yritin hoitaa suht särmästi. Kunto oli sillä tolalla, että MPO:n pääsykokeissa sain jopa kuntotestissä täydet pisteet(yllättäen coopperissa piti juosta yli 3250, että maksimipisteet irtosi. Lihaskunnon vaatimustasoa en muista).

Toukokuussa palasin taas Eedenin puutarhaan ja VITUTUS oli astetta maksimaallisempaa, kun kunto on PASKA niin fyysisentyön tekeminen on yhtä HELVETTIÄ. Onneksi siellä ei tarttenut kitua kuin pari päivää ja soittivat Stora Ensolta mut hommiin.

Työ oli 3-vuoro hommaa, mut muuten suht helppoa. Kunhan vain käppäilin kiertävänä vartijana ympäri tehdasaluetta, ja kyttäilin ettei tulipaloja tai myrkkyvuotoja ilmene. Kaiken lisäksi palkkakin oli koulutukseeni nähden varsin kohtuullinen.

Storalla ollessa rupesin käymään väliin soutamassa, sillä tehtaalla oli oma kirkkovene porukka ja tarvitsivat siihen riskiä vahvistusta. En kyllä tykännyt siitä hommasta pätkääkään, mut lupasin pari vuotta treenailla, niin lupauksethan on pidettävä. Onneksi mun pitkäraajainen ruho on melko pätevä soutuhommissa, joten en hillitöntä treeniä tarvinnut pärjätäkseni muiden völjyssä.

Alkukesästä kävin tekemässä pääsykokeita vaikka mihin opiskelupaikkoihin, ja vissiin nekin meni ihan suht asiallisesti.

Heinäkuussa ilmoittivat lehdessä, että Enossa järjestetään kuningasjätkä-maratooni. Mua oli vähän kiehtonut kokeilla miltä maratonin juokseminen tuntuu, mut en tarkemmin suunnitellut siihen osallistuvani. Usko omaan kuntoon oli pohjassa, enkä uskonut pystyväni kovin hääviin suoritukseen.

En jaksakkaan tänään ruveta suoltamaan maraton raporttia. Kirjoitan sen vaikka huomenna.

Aamulla 11km keveetä+kp, illalla tarkoitus 15km perusv.