Tässä heräilin noin klo 9 aikaan. Ja onhan se melko karmeeta könyämistä toi mun sängystä nousu. Melkein jokaista lihasta kipristelee ku rupeen haahuilemaan aamuaskareita. Sit ku muutaman ajan on puuhastellut, niin alkaa kipristelytkin vähentyä. Tälläinen ei kyl yleensä hirveesti luottoa kasvata, mut ainahan näitä kipristelyjä viimeisellä viikolla on. Kohta lähen vetämään kevyttä verryttelyä ja siitä pitäisi singahtaa taas duuniin.

Muutenkaan tää aamu ei ole ollut normaali, ku en käynyt herättyäni ollenkaan lenkillä. Vaan rupesin keittelemään puuroo ja samalla kuuntelee akan mäkätystä(siis tää mäkätys on kyl normaalia ;). Kuulemma olen todella vittumainen ihminen maratonia edeltävällä viikolla. Hmmm...akat vain ylireagoivat kaikkeen. Jos minä haluan hiljaisuudessa nautiskella puuroa naamariin. Niin ei kait se oo liikaa pyydetty? Eikä tartte laittaa TV:tä päälle ja sen jälkeen ruveta kritisoimaan kovalla äänellä jotain TV-chattia tai TV-visaa(kuten ERÄÄT tekee). Perkele vaihtaa sit kanavaa tai sammuttaa sen paskalaatikon. Varsin hyvin tietää emäntäkin, etten siedä sellaista paskaa kuunnella saati katella.  No ehkä se vaihtoehtoinen TV:n parvekkeelta heitto-idea olisi pitänyt varmaan jättää sanomatta...