Aamusella en jaksanut ihan heti motivoitua tiestölle, ku ohjelmassa oli pikkaisen kovempi rytistys. Kummiskin puolenpäivän tiulla tunsin kropan heränneen päivään siihen malliin, jotta ruho saattaisi kevyehköä ahdistusta ottaa vastaan. Läksin litomaan Aholan suunnalle keveesti verkkaillen. Kroppa tuntui melkoisen tukkoiselle, ku rupesin puristamaan vauhtia koneeseen. Aamusella juodut kahvitkin kävivät muistuttamassa olostaan muutamia kertoja kurkussa, mut eihän siitä VITUTUSTA suurempaa harmia.

Latasin tarkan suunnitelman mukaan lisää pökköä pesään ja ahdistus sisuskaluissa kasvoi. Lopussa kävi jo KYRPIMÄÄN ruhon toimimattomuus sen verran kovin, että kostoksi latasin vimoisen 4 km tuntemuksiltaan hyvinkin epämiellyttävissä merkeissä. Vauhdillisesti kummiskin ihan PERSEESTÄ olevaa hiipimistä kaikki tyynni.

Treenin jälkeen olo SYVÄLTÄ, yskitti ja yrjötti. Mitään kummiskaan saanut aikaiseksi, vaikka kroppa oli krampin oloisessa tilassa kiveksistä poskipäihin saakka.

Taas oli Vuoksenlenkin kuntoilijoilla ihmettelemistä PERKELE. Suussa vatsahappojen maku pikantilla kahviaromilla maustetettuna hiivin kotiin häpeemään. Onneksi joka lenkillä ei vedetä ruuvia näin kireelle...

Eli aamulla 25km, illalla palauttavaa 8-12km.