Eilen aamusella kävin hölkyttelemässä 10km, ja sekaan nakkelin teräviä ruskoja just sopimolleen. Meikällä ollut mitään suurempaa missiota päivän päänmenoksi suunnitteilla, joten päivähän meni erittäin tehokkaasti pelastusarmeijalle. Sikäli nyt ketään erikoisemmin kiinnostaa, niin pelastuarmeijamainen päiväni sisälti kirjoloiden lueskelua, muutaman tunnin päikkäreitä, ja loistokasta kurnee superfood-ruokaa majoneesista sekä jostain mikro-valmishässäkästä, maukasta ja niin SAA-TA-NAN ravitsevaa ettenkö sanoisi PERKELE.

Illalle oli suunniteltu ensimmäinen maratonerikoisharjoite, ja sehän oli perinteisesti kynnysharjoitus 21km. Sain sen lykittyä hyvällä tunteella, sillä keli oli mainio. Tuuleton, noin +14 astetta ja pikkuisen tihuutti vettä, elikkäs raikkaan puhdasta ilmaa ja sopivan viileetä.

Tänä aamuna oli jälleen astetta napakampi herätys siinä neljän jälkeen, jolloin läksin laukkaamaan kohden työpaikkaa. Sain koottua kilometrejä kasaan reilun 11 kappaletta, ja meno oli hieman raskaan makuista, johtuen tolkuttoman typerästä kellonajasta suorittaa lenkkiä, sekä edellisen illan timakammasta otatuksesta tiestöllä.

Päivän kuuholin työmaalla, ja sain leimattua kellokorttiini määrätyn määrän tunteja, jonka jälkeen olinkin valmista kauraa siirtymään kotiin ja pikaisesti päikkäreille. Reilun tunnin levon jälkeen kävin hönkäsemässä perumättöä reilun 18km.

Ensi yö pitäsi vielä kiiluttaa duunissa, jonka jälkeen alkaisi vapaat. Tulipahan tässä mieleeni, jotta vissiinkin alkaisi olla aika viettää lepopäivää. Alkaavat nämä reilut 200km viikkoannokset pikkuhiljaa tuntua -jopa meikäläisenkin kirurginlangalla harsituissa kintereissä SAATANA.