Kämpän myyminen on ihan TOTAALISEN vaiheessa PERKELE. Tästä tulinkin tässä sellaiseen filosofiseen loppudilemmaan, että enpä myy koko tönöö, jos kukaan ei sitä osta SAATANA -näin helppoa tämäkin. Onneksi olen niin HELVETIN sopeutuvainen ihminen, että JOPA pystyn mukautumaan (pienten alkuvaikeuksien jälkeen) myös jatkamaan asumista omassa kämpässäni. Hienoa eikö totta?!

Ja muihin aiheisiin.

Pikkaisen olen viime päivät palautellut ruhoani. Tarkemmin ku rupesin miettimään muutenkin viimeisten kuukausien harjoitusdilemmaa, tulin seuraavanlaiseen johtopäätökseen; siitä asti ku olen pystynyt taas treenaamaan juosten, niin harjoitustentehot ovat olleet kohtuullisen korkeilla, vauhdit ei tietenkään hirveän korkeilla, mut eihän mulla koskaan. Eikä mua haittaa pätkääkään, sillä onhan tää ihan kivaa näinkin.

Ensi viikolle tuli ylläri pylläri suunnitelma, nimittäin meikäläinen laittaa nahkakompassiin suuntiman kohti vähäjä-ypäjää, vai oliko se jotain kyttääjää?! En mie kummiskaan muista, minne oltiin menossa, mut tarkoitus olisi lähtee vähän samoilemaan korvessa, ja TÄRKEIMPÄNÄ pointtina yrittää tehdä läheistä kontaktia Minna Kauppiin.

Muutenhan mua ei noihin samoilu- ja retkeilytouhuihin saa lähtemaan vaikka asella uhattaisiin, mut tällä kertaa on aasille isketty sen vertaa vetävä porkkana, jotta pakkohan on lähtee. Varsinkin ku viime vuotinen lähestymis-plan meni rytmihäiriöitten takia ihan KÄTEEN.

Minna Kauppia voinkin hehkutella sitten koko ensi viikon. Pääsee paremmin nääs kisatunnelmaan PERKELE.