Intro

Jatketaanpa menneisyyden PASKAN lapioimista. Kommenteissa jo totesinkin Kamiksen täysin VITTUUNTUNEEN näiden tekstien lukuun. Ovat kuulemma liian pitkiä, tylsiä, perseestä, paatoksellisia yms yms.

Todettakoon vielä toistamiseen, että totuus tulee lasten ja vanhuuden höperöiden suusta. Siitäpähän saatte päätellä, että kumpihan Kamis lopun viimein on. Vinkkinä voin antaa, että em kuuhelo jää eläkeelle parin vuoden sisään, todennäköisesti jopa aikaisemmin, jos kyseessä on vanhuuden_höperyys_eläke. Nyt saa vinkit piisata SAATANA.

Onttola

Vuoden 1998 tammikuussa aloitin käymään inttiä Onttolan rajajääkärikomppaniassa. Tämä oli mulle luonteva valinta, sillä olin haaveillut rajavartijan ammatista pikku kossista saakka. Ajattelin, että helpompi päästä töihin RVL:ään, jos suoritan intin saman lafkan toimipisteellä.

Olin kuullut huhuja, että rajan sissikoulutus olisi rankempaa kuin perusjantteri meininki, mut ihan kuin mua olisi VÄHÄÄKÄÄN haitannut.

Paluu kutsuntoihin

Muistan elävästi kutsuntapäivältä, ku piti laittaa oma halukkuus johonkin joukko-osastoon. PV:n heppu(arvoa en muista) kyseli perusteita tähän Onttolan valintaan. Ainut syy minkä sanoin: "kuulemma siellä saa liikuntaa enemmän kuin muualla". Heppu tyrskähti vahingoniloisesti nauramaan todeten: "saamasi tulee pitämään". Vissiin ajatteli: "nyt laitetaan pullamössösukupolven ilmentymälle luu kurkkuun. Tulet katumaan valintaasi mulkku". Itsehän hymähdin mielessäni ja jonkinsortin telepaatikko olisi ajatuksistani voinut lukee: "ettei herra isokapiainen taida tajuta, että tässä maassa ei löydy paikkaa, jossa fyysisesti taipuisin SAATANA".

Olinhan aamulla käynyt jo lätistelmässä yli 32km P-karjalan tiestöjä, ja saman lenkin veivasin vielä iltamassakin, joten uskoin kestäväni armeijan rasitukset(näitä tuplapitkispäiviä en ole harrastanut monesti).

Alamäki

Intin alkaminen oli varsinaista höykytystä, eikä siinä paljoo itse tarvinnut ohjelmiaan suunnitella. Tarkasti ohjeistettua toimintaa riitti aamusta iltaan. Sellainen meininki sopi mulle ihan suht hyvin, vaikka VITUTTI ihan HELVETISTI, ettei lenkkeilystä tullut yhtään mitään.

Visiin 3-5 päivää oltiin oltu palveluksessa, niin ekan kerran porukka pääsi sotkuun nauttimaan pullakaffen mausta. Mua ei hirveesti natustellut mikään munkkien ahtaminen, vaan enemmän janosin tiestölle.

Kävin päivystäjältä kyselemässä mahdollisuutta lenkitellä parin tunnin verran, mut se tuntui olevan täysi mahdottomuus. Onneksi silloin sattui yksikössä olemaan valvojana ltn Mustonen, joka oli kuulemma melkoinen urheiluhullu. Häneltä sain luvan lähtee kasarmi-alueelta tuulettumaan.

Tästäkin käytiin vähän vääntöö, ku olisin halunnut pari tuntia aikaa lenkkeilyyn. Mustosen mielestä tunti olisi piisannut. Mie perustelin, ettei siinä vaivaisessa tunnissa kerkee kuin 15 km lätistelemään, eikä se riitä YHTÄÄN mihinkään. Ltn Mustonen lupasi(neuvottelujen jälkeen)mulle 1,5 tuntia aikaa lenkkeilyyn. Vissiin ei ottanut mun puheita tosissaan.

Muuten meiniki oli varmaan normi armeija toilailua. En alkuun viihtynyt pätkääkään. Suunnittelin, että 8kk on ihan tarpeeksi sitä PASKAA. Nimittäin mua ei napostellut pätkän vertaa mokoma leikkiminen ja vain muodollisella pätevyydellä olevien nillikusipäätyperysten sätkynukkena olo. Vissiin kävi vähän omanarvontunnon päälle, tai jotain.

Pikkaisen asiaa tarkemmin tuumittua päätin, että kärsitään se pakollinen 11kk, ku muuten lapsuuden unelma rajavartijan ammatista karahtaa heti kiville.

Aloinkin viihtymään tämän päätöksen jälkeen armeijassa paremmin. Tietysti suurimman VITUTUKSEN siellä aiheutti se ettei treenaamisesta tullut YHTÄÄN mitään, jos ajatellaan mun mittakaavalla.

Eväsretket

Käytiinhän me metsikössä eväsretkillä, hiihdeltiin laturetkiä, teltassa koisimme ja välistä marssimme rinkat selässä. Suurimmalle osalle porukkaa tää oli fyysisesti kova juttu -mie vain lihoin. Toista se oli teoriamies/partiokaveri/manu/bestiksellä, joka oli intiin tullessa varmaan 90 kiloinen laardi-mörsäri. Söi nälkäänsä suklaat, karkit, herkut, kynnet ja puolet sormistaan. Tää paskakuntoinen rapamaha oli intin loputtua vajaata 70 kg, ja kuntokin suht ok.

Jossain vaiheessa sain komppanian pääliköltä harjoitusvapaata aamuisin 4:45-7:30 ja illalla 17:00-23:00 välille. Tämä helpotti hieman harjoittelua, mut olimme sen verran runsaasti eväsretkillä, joten tätäkään mahdollisuutta ei päässyt täysin mitoin käyttämään.

Nää eväsretket olivat ihan mielenkiintoisia juttuja. Nimittäin olin siihen aikaan vielä kasvissyöjä, ja intin murkinat eivät täysin käyneet mulle. Olin kummiskin saanut luvan pitää omia sapuskoita retkillämme, mut vain sillä ehdolla, että kannan myös armeijan sapuskatkin mukana. Tietäähän sen kuinka HELVETISTI rinkka painaa, kun 8 päivän retkellä on 16 päivän eväät mukana, ja päälle vielä oli ryhmäkamaa kannossa.

Onttolan rajajääkärikomppania on pieni yksikkö. Kaikki tietäävät toisensa ja toisten tavat. Kouluttajatkin alkoivat huomata, että tykkään rääkätä itseäni, ja kestän fyysisesti suht mukavasti rasitusta. Pikkuisen pitivät hihhulina kasvisruokavalion takia, mut eivät nyt suoralta kädeltä naljailua enempää tuominneetkaan -fysiikka puhuu sissimetsässäkin puolestaan.

Tämä em urheiluhullu ltn Mustonen rupesi jossain vaiheessä kovinkin kyselemään, että meinaanko juosta koskaan maratonia. Sanoin juoksevani, kuhan vain pystyn harjoittelemaan tarpeeksi. Hänen mielestään harjoittelin nyt jo tarpeeksi. Mie olin vahvasti erimieltä. Tässä tapauksessa en tiedä kumpi oli oikeessa. Olettaisin itse olevani oikeessa, kuten AINA olenkin heh.

Vaikka kestävyyskunto laski HELVETISTI armeijassa, niin tavaraa pystyin kantamaan ihan messeviä määriä. Mitäpä hyötyä mulle siitäkään oli? Ainakin jaksoin kannatella silloista tyttökaveria (mötky 63kiloinen) 1h45min yhtä kyytiä hartioilla juhannuksena Rantarokissa Eppu Normaalin keikalla -eikä se tehnyt kuin tiukkaa. Omat läskit oli jo siinä vaiheessa kivunnut 60kg->70kg:n hujakoille, mut teho-painosuhde oli varmasti kohdallaan.

Cooperin kunto laski intissä muutamilla sadoilla metreillä, ja muutenkin tunsin olevani ihan PASKASSA kondiksessa. Selkälihastesti oli ainut missä tapahtui parannusta n70 toistosta 114 toistoon/min.

Armeijasta saisin kirjoitettua ihan HELVETISTI juttuja, mut ei nyt jaksa ruveta tarinoimaan. Mun tulevassa elämänkerrassa pureudun tähän aikaan syvällisemmin.

Reservi

Vapaus reserviin koitti joulukuun toisella viikolla 1998(en muista päivää, mut bestis voi tarkentaa, ku sun synttärithän sattui aika lähelle).

Tämän 11kk:n aikana elämäni oli muuttunut aivan täysin. Armeijaan mennessä olin kuolematon ja kaikkivoipa, palattuani olin täysi pullamössöpaska. Tärkeimpänä ja VITTUMAISIMPANA muutoksena olin kadottanut fanaattisen otteen harjoitteluun, ja juoksemisesta oli hävinnyt nautinto lähes kokonaan.

http://www2.mil.fi/sotilasmusiikki/images/media.php?id=90&name=J%E4%E4k%E4rien+marssi

Aamulla 8 keveetä +aukaisuja, päivällä 3+VL15+3, illalla palauttava 8.

Joskus lisää...