Tänäänpähän tulivat ne erikoisen kalliit, ja älyttömästi odotetut magneettikuvauksen tulokset. Lopputulemahan näistäkin fotograafiloista oli sen mallinen (ainakin maalikon silmään), ettei meikäläisen lonkissa mitään huomiota herättävää ole; paitsi tietty täydelliset pakarani, jotka ovat kiinnittyneet hyvinkin pitkälle sinne lantion/lonkkien seutuville. 

Vissiinkään ei suurempia repeämiä, kulumia, turvotusta, arpikudosta saati muutakaan riskaapelia pitäsi olla. HELVETISTI raportissa oli latinalaisia termilöitä, joita ei latinan peruskurssi I tai II käyty, joten ihan satavarma en osaa olla, mutta sellainen ysiysi kummiskin.

 Toivotaan, että ensi viikolla ortopedi asiantuntemuksellaan löytäisi jotain - ja vielä sellaista jotain, minkä pystyy JÄRKEVÄLLÄ tavalla korjaamaan.

ForrestGuuria en pysty todellakaan aloittamaan, sillä olenhan mie tässä yrittänyt treenailla jonkinmoisella rytmityksellä. Pikkaisenkaan kovemmalla tahdilla tehtyjen harjoitteiden jälkeen lantionseudulla on suhteellisen voimakkaita kiputiloja. Ne tulevat kotvasen päästä harjoituksen aloitettuani ja kestäen noin 2 vuorokautta lenkin jälkeenkin. Eilenkin oli ns työsarjana 21,5km@3.57 perumättöä, tänään sitten olen joutunut kävelemään hieman ontuen.

Voidaan vetää johtopäätös, että tuskin koipi kestää maratoonille tuikitärkeitä muuten samanmoisia harjoitteita, mutta n. 20s@km kovemmalla tahdilla tehtyjä lenkkejä. Toistaiseksi maratonhaaveet voidaan hivauttaa kaivoon, mutta porakaivon uumeniin en niitä käy survomaan PERKELE.

Seuraava urheilullinen tavoite on sitten tempaista mavessa 210 kg ja penkissä 100kg.