Tosiaankin tiistaina hyppäsin kiskojen vietäväksi ja tarkoituksena oli suunnata lähestymismarssi kohti Meilahden sairaalaa. Olin jo ennakolta henkisestivarautunut tähän marssin, jotta mullahan tulee kohtuu SAATANAN kiire, sillä juna oli parkissa Pasilan-asemalla jotain 8:42 ja mun piti olla Meilahden liinavaatevarastolla 9:00 aikoloihin. Siitä suurin piirtein viis minsaa myöhemmin pitäsi olla sydänosastolla.

Pasilassa tokkiinsa oli hillittömät taksijonot, joten heti kärkeenhän mun aikataulu kusi lahjakkaasti. Soittelinkin sinne syvänosastolle, jotta voitta ihan huoletta aloittaa porukalla sormien naputtelun pöydänkanteen, sillä miehän oon aika pahasti vaiheessa.

Selvisin kummiskin suht lievällä myöhästymisellä pelipaikoille. Siellä liinavaatevarastolla olivat hyvinkin kiinnostuneita takavarikoimaan meikäläisen siivilirytkyt, tilalle antoivat todella muodikasta mallia olevan yöpaitakerrasto kokonaisuuden. Sen päälleni pujotettuani tunsin välittömästi sairastuvani, askel lyheni ja paikkoja kävi kolottomaan.

Hiimailin hissillä neljänteentoista kerrokseen ja ilmoittauduin hoitureille. Välittömästi hyö heivasivat meikäläisen makuuasentoon ja aloittivat perustietolomakkeiden täytön. Kysymykset koskettivat hyvinkin laaja-alaisesti elämää, allergioista, ruokailuun sekä elintapoihin. Tämän jälkeen pääsin odottamaan, ja tämä odotteluhan tulikin hyvin tutuksi seuraavien vuorokausien aikana.

Tarina jatkunee iltapäivällä.