Ylimenokautta on vietelty tänään 35 km keveen merkeissä, ja sotkin ruskoja tähän soppaan noin 9 kpl:tta.

Tähän väliin voisin kirjoitella vähän viime kaudesta. Eli aloitin totuttelun harjoitteluun viikolla 40/07 ihan keveelle setillä eli 110-160 km viikkoilla. Siinä pikkuhiljaa alkoi kroppa tottumaan systeemiin ja vedettiin vuoden vaihteeseen 120-180km viikkoja. Noin kuukauden harjoittelun jälkeen tunsin, että tämä uusi treenaus-systeemi on huomattavasti toimivampi, kuin edellinen puhtaasti itsensä rääkkäämiseen perustuva metodi.

Tietysti itsenäisyyspäivänä juoksi puolikkaan Kuopiossa, jonka vedin tosi huonossa kelissä vain kovempana harjoituksena. Itse en niin hirveetä arvoo laittanut koko juoksuun, mut pikkuisen valmentajan äänestä olin kuulevinani, ettei hirveen suurta kelluntaa tyytyväisyydessä tapahtunut. Olinhan edellisenä vuonna juossut saman kisan nopeammin, mut nyt oli todella surkea ilma ja reitti oli kauhessa kunnossa(hirveä tuuli sekä kohvajäätä) edelliseen vuoteen verrattuna. 

Uutenavuonna vedin PeräBerberia yöjuoksun, joka meni ihan hyvin(reitti ennätys). Ensimmäisen kerran pitkään aikaan pääsin kokemaan sen mukavan tunteen kun kipu ei koske. Tai tarkemmin sanottuna kipu ei haittaa juoksua, vaan tuntuu kuin pystyisi luukuttamaan kovempaa ja kovempaa, vaikka joka paikka on väsynyt ja hapoilla. Tämäkin kilpailu ihan perusharjoittelulla(luonnollisesti) Silloin tiesin, että oikeilla raiteilla olemme.

Uudenvuoden jälkeen kiristimme pikkuisen treenausta, mut tästä jatkuu tarina joskus myöhemmin.