Olipahan taas melkoinen päivä. Aamulla luukutin skootterilla salille ja tönkäisin sellaisen perus-setin kehiin, elikkäs 30min crossarilla suht keveetä ja päälle tunteroinen puntin nujuamista. Kotiin kiirehdin aamiaiselle, jonka jålkeen hieman vastentahtoisesti kampesin työmaalle.

Töiden jälkeen pääsin Ilkan kyydissä maalikylille ortopedin tykö. Siellä väänneltiin jalkaa ja taidettiin sitä vähän muljautellakkin. Melkoisen mielenkiintoinen keskustelukin käytiin. Ortopedi tuumasi, jotta tulehdushan siellä on ollut, kiinnikkeitä tod. näk löytyy. Pystyn kuulemma elämään jalan kanssa loistavasti, eikä suuremmin järkeä käydä operoimaan sillä 9-12% todennäköisyys, että leikkaushaavaan tulee komplikaatioita. Muutenkaan ei ole 100% varmuutta, pystynkö koskaan jalalla juoksemaan, vaikka mitään komplikaatioita ei tulisikaan. Loppukanettiksi vielä totesi: "lopeta juokseminen". Meikälllä kävi hermo suhteellisen pinkeenä, mut YLLÄTTÄVÄN hyvin sain itseni hallittua sekä hillittyä, enkä käynyt ihan suoraan VITTUILEMAAN. Ei nimittäin viiti kovin moista HERRA spesialistia käydä suututtamaan, eihän se saakutti muuten suhtaudu yhtään positiivisella sävyllä meikäläisen propleemiin. Myönnettäköön, että olihan mulla tulossa täyslaidallinen verbaalihyväilyä, mut sain ne just nieltyä ennen tykitystä. Tyydyin vain toteamaan: "tuo toteamus on sama, kuin sinulle sanottaisiin, jotta lopeta töiden tekeminen, syöminen tai naiminen".

Aikamma neuvottelimme ja tuli ortopedi siihen tulokseen, että kunhan isken 2355 jevroo näppiin, niin kyllähän koiven leikkaa ja onpahan ainakin varoitellut tarpeeksi komplikaatioista. Mie lupasin harkita asiaa, tai mitäpä harkittavaa asiassa sinällään on?! Sillä sikäli tilillä sattuisi olemaan 2355 euroa, niin välittömästi latoisin taalat tiskiin. Sanoi vielä tyrkkäävänsä lähetteen keskussairaanlaan, ja sitä kautta leikkaukseen pääsee noin 6-9kuukauden kuluttua.

Ortopediltä päästyäni hyppäsin linja-autoon ja kuruutin PeräBerberian urheilucentruumiin ja läiskin tunnin crossaria ja puolisen tuntia soutua.