Eilen suunnin nahkakompassin avulla Aholaan, ja sipaisin siellä VR3+VL15+VR3. Tiestön kunto nostatti henkisellä puolella närästystä pintaan, sillä pikkutiet olivat melkoisen pahasti polanteisia ja päälle oli satanut pakkaslunta. Eihän siinä pitänyt sitten edes IceBugikaan. Tulipahan treenailtua maastojuoksumaisissa olosuhteissa tämäkin treeni. Pitäänee laittaa vaikka sykekäppyrää tästä harjoituksesta, kuhan tormistaudun oikeen reteen kutkulleen.

Eilen sain Englannista uuden Forerunnerinkin, jonka posti-Pekka oli YSTÄVÄLLISESTI maahan raijjannut. Entinenhän meni epäkuntoon pudotettuani sen lattialle, just ennen itsenäisyyspäivän puolimaratonia. Kyllähän se vanhakin vielä kukkuu, mut katkoo aina tasaisen tappavasti virtoja, joka luonnollisesti kutkuttelee sopivassa saumassa meikäläisen herkkää hipiää pintaa syvemmältä. Tää virran katkominen tapahtuu yleensä sillon ku käyn mutjuttelemaan sitä rannevekotinta parempaan asentoon. Yleensähän näin on käynyt kovemmissa treeneissä ja kisoissa -luonnollisesti. Pysyypähän adrealiini-tasot sopivasti tapissaan SAATANA.

Tänä aamuna verkkailin 8 km tosi keveesti ja illalla väännän keveetä 15-20 km, jos motivaatio vain suo.