Nyt VITTU loppuu tää turhanpäiväinen seesteily SAATANA, survon koko seesteilyn vaikka hevosen HANURIIN, mut täällä sitä ette tule enää näkemään. En mie pysty olemaan kuin kuka tahansa ja sepustamaan nami_nami_hali_hali kirjoituksia, ku sellaisten värkkääminen vaan VITUTTAA. Sillon ku joku asia sen tekee, niin VITUTUKSEN aiheuttaja pitää eliminoida tahi VITUTUKSEN aiheuttavaa tehtävää ei kannata tehdä -ainakaan montaa kuukautta. Suomeksi sanottuna muljautan itseni perustilaan PERKELE.

Eilen raavin pari treeniä joista molemmat olivat suhteellisen kovatehoisia. Tietysti siten, että aamulla pikkuisen keveemmin ja illalla läiskin asteen ramakammin.

Tän päivän ohjelmassa olikin sitten perusmättöteholla suoritettavia harjoitteita, ja aamusella kävinkin noin 1,5 tuntia raapimassa soutulaitetta, iltamassa ajattelin jotain vastaavaa.

Matkalla salille törmäsin pitäjän melkeistä parhaaseen fysioterapeuttiin Jarmo "vanhoilla päivillä järkiinsä" Tonderiin. Tämän lisänimen hän saavutti, kuten nohevimmat arvata saattavat ns vanhoilla päivillään. Nimittäin Jarmo hokasi muutama vuosi sitten ettei metsään eksyilemisessä (mitä suunnistukseksi myös sanotaan) ole HEVONVITUN järkeä, sillä metsään eksyileminen ei ole mitään urheilua vaan puhdasta arpapeliä, ja tämän lopullisesti tajuttuaan päätti vaihtaa lajeista jaloimpaan eli maratonin luukuttamiseen.

Tarattelimme aikamma treenilöistä ja treenaamattomuudesta, ja tietystihän hän muisti muistuttaa elämäni VITTUMAISIMMASTA tappiosta vuodelta 2008. Tässä tappiossa ei puhuta vanhojen haavojen auki repimisestä, vaan vuotavaan haavaan etikka-suolaliuksen roiskimisesta. Enpähän jaksa enempää asiasta muistella saati kirjoittaa, mutta voittavalle osapuolelle varmasti Jukolan voittokaan ole samoja kiksejä antanut PERKELE.

Tilanteesta irtaannuttuani, tappion muistamisesta kohonneet adrealiinit olivat sillä tasolla, ettei 1,5 tunnin perusmättöistä voida puhua. Iskin sisäsauvakävelimeen vastusta niin SAATANASTI ja luukutin 30 minsaa sykkeiden ollessa reilusti yli 170(max 189). Sisäsauvakävelimen ympärillä oli halkaisijaltaan noin 2 metrin kokoinen lammikko hikeä ja kävelimen konekkin oli kuuma kuin hellakoukku. Parin minuutin happojaloilla temuamisella olin kontannut soutimelle. Siinä nakkasin tunnin kovalla höngällä, jolloin tuntui kuin ketjutkin naukuvat tuskasta. Matkaa saavutin tunnin aikana 16300m. Oppiipahan PASKA ruho taasen olemaan ja pettämään meikäläisen tiukassa paikassa

Eipähän mennyt ihan perusharjoittelukuvion mukaan, mut väliäkö sillä. Sainpahan purettua adrenaliinipiikkiä johonkin ns hyödylliseen PERKELE.