Hengissä ollaan ja elämä jatkuu samalla tavalla kuin viimeiset 2,5kk. Töissä hiimailen niin kuin listat sanoo, ja väliajat sämplään reeniä sen minkä ruho antaa periksi. Ainakin sen olen huomannut, että palautumiskyky on huomattavasti heikompi kuin ennen kolmen vuoden urheilutaukoa. Olisihan se PERKELEEN epäreilua itseä ja kaikkia kohtaan, jos ei olisi väliä onko treenannut vai ei, vaan aina kulkisi samalla tavalla.

Joskus herkällä hetkellä sitä käy itseään moittimaan, jotta olenpa säälitävä PASKA, kun ei ole tullut edellisenä syksynä/talvella rakennettua minkäälaista kuntoa ja edellytyksiä treenailla kovempaa, mutta turhaahan sitä käydä ruikuttamaan. Eihän se turhan jatustelu hyödytä yhtään mitään, ja tulipahan välistä nähtyä vähän toisenlaista elämääkin.

Eilen käytiin PA:n kanssa luukuttamassa vähän kovempaa Aholan suunnalla, ja molemmilla sattui vähän huonompi päivä kulkemisen suhteen. Itellä jalat oli hieman heikolla hapella ja PA:n vatsa leipoi kiinni n 10km:n kohdalla, vaikka alkuun näyttikin meno pelottavan vahvalle ja vauhti rennon letkeälle.

Enpä sitten tiedä miten vaikuttaa päällä oleva antibioottikuuri kulkemiseen. Punkin MULKEROHAN tarttui viikko sitten jalkaan kiinni, ja mullahan turposi koko jalkaterä sekä meni aivan helakan punaiseksi. Yleisen joukkohyperventiloimisen siivittämänä, pitihän mun käydä lääkäriltä käydä kuitattaamassa 3 viikon vahva kuuri päälle. Ihmettelinkin yks aamu kun rupesi tekee mieli kuunnella sex pistolsia ihan huimana, jotta mikähän viiraa. No tuntia myöhemmin asia selvisi, kun hokasin jotta punkki oli tarrannut pari päivää aikaisemmin varpaiden väliin.

Viikkokilometrejä en tarkemmin ole laskenut, mutta germiitin ohjelma on näytellyt viimeisille 7 päivälle sellaista 160-195km määriä riippuen viikonpäivästä. Ohjelmoinnissa nerokkaasti päätin tehdä PK1, PK2 ja kilpailuun valmistavan kauden samaan aikaan.