Nyt pääsee taasen huokaisemaan, nimittäin seuraava kovempi rutistus on suunnitteilla vasta maanantaina. Normaalistihan en näin pitkiä keventelyjaksoja pidä, mut tällä kertaa on pikkuinen pakko. Erittäin mieluustihan juoksen kovemmat treenit suhteellisen tutulla reitillä, tai ainakin sen verran turvallisessa paikassa, ettei tartte pelätä autojen jyräämäksi tulemista, saati johonkin tien epämääräiseen monttuun putoamista/polkaisemista. Varsinkin nyt, ku jalka on vast'ikään leikattu, niin ei huvita sitä käydä tahallaan riskeeraamaan.

Saatan vielä huomenissa vääntää punttia sen vertaa kutkulleen, että ruho olisi sunnuntaihin saakka vähintäänkin solmussa, mutta saa nyt nähdä. Yleensähän punttiharjoituksetkin mieluummin ennen kovempia kestävyysjuoksuharjoitteita, onhan pyhä harjoittelujärjestys (tekniikka, voima, teho, kestävyys) edelleen voimissaan.

Olihan mulla kerrottavaa vielä eräästä sähköpostista, jonka olen saanut aikapäiviä sitten, mut kerkesin sen jo unohtaa lahjakkaasti. Nyt se kummiskin sattui silmääni, ku selailin vanhoja postejani lävitse. Tässä postissahan mua kehoitettiin lopettamaan hölkkääminen ja aloittamaan juokseminen. Olihan tämä mielenkiintoinen näkökanta, mut tästä kirjoittelen sitten joskus toisten, kunhan energiat ovat sillä kantilla, että jaksan keskittyä asiaan enemmän kuin minuutin.

Aamulla himmailin 8km erittäin keveetä, ja ehtoolla lykin 21km kovaa kiihdytellen.