"Z kirjoitti 06.08.2010 - 16:31
No sun vaivoista ei aina tiedä, että kuinka vakavia ne oikeasti on, mutta toi narina ei kuulosta hyvältä. JOS se jänne tosiaan narisee joka lenkin jälkeen, niin ei sillä silloin kannata juosta. Ennen pitkää se menee näet poikki jos tulehtuneella jänteellä vetää väkisin lenkkiä ja sitten edessä on välitön leikkaus ja vähintään puolen vuoden 100 % juoksemattomuus. Mulla on puukotettu molemmat jänteet. Toinen sai veistä vuonna 1993 ja toinen vuonna 2009. Kummallakin kerralla ne narisivat kuin vanha veräjä. Vuonna 1993 löytyi oikeasta jänteestä kiinnikkeitä ja kroonista tulehdusta ja 17v myöhemmin vuonna 2009 vasemmasta kiinnikkeitä, kroonista tulehdusta ja verihyytymää. Kanttaa mennä urheillulekurille ottamaan piikkiä jänteeseen ja jos 1-2 piikkiä yhdistettynä juoksemattomuuteen ei auta, niin magnettiikuviin vaan ja sitten ehkä veistä jalkaan. Tai sitten suoraan kuviin kattomaan että mikä siellä on ja sitten veistä. Tai sitten kuviin ja jos ei ole kiinnikkeitä tai muuta paskaa jänteen sisällä, niin koipi kipsiin (huom. EI lastaan) kuukaudeksi."
 
Tässä on ohjeistusta akillesjännevaivoihin pitkän kaavan mukaan. Itsellä toistaiseksi parani pelkällä piikillä, mutta juoksijoilla jännevaivat ovat suhteellisen yleisiä, joten tällä ohjeella varmasti pääse pitkälle. Nauratti kyllä hieman toi kommentin aloitus, ku koskaanhan ei tiedä miten VAKAVIA ne meikäläisen vaivat oikeasti ovat. Tottahan se sinänsä, sillä kukapa näistä aina tietäisi siis ihan vimpan päälle PERKELE. Vallankin, ku asiasta kitisijänä on näinkin raasu inehmo kuin minä...
 
Nytkin kaikki vaivat listaten, niin kyllähän sitä helposti rupeaa miettimään, kuinka järkevää kestävyysjuoksu oikeen on, ei ainakaan hirveän tervehenkistä touhua -fiksuimmat miettinevät.
 
Esimerkiksi joulukuusta asti lonkka on ollut sillä tolalla, etten ainuttakaan juoksuaskelta ole pystynyt kivuitta etenemään(laitettu 4 kortisonipiikkiä eikä suurempaa helpostusta).
 
Rytmihäiriöt korjattu toukokuussa, mut siitäkin huolimatta pari kertaa sydän tykyttänyt lenkillä 220 pinnoissa noin 45 sekunttia, jolloin tajun lähteminen enemmän kuin lähellä.
 
Vatsa ollut enemmän tai vähemmän sekaisin vuoden 2005 joulukuusta. Tänä kesänä pari kisaa todella heikolla hapella vatsan väänteistä johtuen, kovista treeneistä puhumattakaan.
 
Tähän listaan vielä lisättynä ramakasti toteutettu yli(kunto)harjoittelu, josta todennäköisesti aiheutunut totaalitäärinen motivaation katoaminen, niin mulla alkaa olla täysikäsi näpissä. Tuokaan ei johtunut pelkästään liiallisesta harjoittelusta kropan kykyyn ottaa harjoittelua vastaan, vaan liiallisesta harjoittelusta kokonaisuuteen (omaan elämäntilanteeseen) nähden.
 
Motivaatiosta vielä pikku juttu. Monet miettiivät varmasti, että miksi toi SAATANAN talibaani ei lopeta kokonaan kestävyys-huseeraamista ku noin ahdistaa. Osa porukasta varmaan pelkää, että lopetan harrastamisen ja samalla tän PASKAN päivittämisen(jos oikein itsekeskeisesti asiaa rupean analysoimaan). Tälläiseen spegulointiin voin vastata, että urheilun lopettaminen ei ole minulle vaihtoehto -monestakin erinnäisestä syystä. Syistä voin joskus tarkemmin kertoa, mut tänään ei ole sellainen fiilis.
 
Aamulla keveetä, illalla tarkoitus kovempaa 15km verryttelyillä höystettynä.