Muutaman viikon kurmootin ruhoa tiestöllä, ja melkeistä kuin aikapoika. Tässä paskakuntoisuudessa on ainakin se hyvä puoli, ettei tartte reenailla lähellekkään kuin ennen vanhaa. Pikkaisen käy aina kirmaamassa, niin alkaa paikat olemaan siinä kunnossa, että menee elo sohvalla makoiluksi. Nyt on viikkokilometrit pyörineet siinä 140-175 välissä, ja tietääpähän paskakroppa jotain tehneensä.

Eilen otin lepopäivän ja mielestäni ihan hyvä idea, sillä töitä joutui paiskaamaan sen 12h, niin olisi kait mennyt vähän turhan kiiluttamisen puolelle. Joskin tänäänkin joutuu saman vertaa hommissa olemaan, mutta kyllä kait illalla jonkun perusmätöllisen 15-18 voisi käydä luimimassa; aamulenkin kaveriksi.

Nyt on ollut siitä positiivista ulkoilun suhteen, ettei lantio ole juurikaan VITTUILLUT. Mullahan toi alaselkä/pakara/takareisi osasto on aiheuttanut kohtuu HELVETISTI murhetta viimeisen 13 vuoden aikana. Onhan siihen tehty, jos jonkinlaista temppua ja hoitoa, josko ei koskisi.

Jotkut temput ovat tehoneet välistä hyvin, ja toiset temput ei sitten mitenkään. Tämäkin vain todetakseen, että hetken perästä taas ne ensimmäiset hoidot ei auta mitään, ja toiset temput toimii täydellisesti. Selkeää eikö totta?

Sen vertaa on tullut iän tuomaa höperyyttä mullekkin, että kävin säännöllisesti venyttelemään. Yritän joka päivä pyhittää pakara/takareisi/lonkankoukistajien venyttelyyn 5-10 minuuttia. Toistaiseksi lantio on toiminut erinomaisen hyvin, eikä siitä ole tarvinnut suurta VITUTUSTA kantaa. Tietysti nyt ku asiaa täällä mainostan, niin illallahan lonkka poksahtaa, mutta toivotaan että tämä profetia jää toteutumatta.