Aamusella kello pirisi meikän hereille normaaliin 4:20 aikoihin. Kävin tuulessa nujuamassa 8,5 km:ä ja jalat olivat vähintäänkin HELVETIN kipeet. Onneksi enimmäkseen väsymyskipua, mut kuiteski. Lenkin päätteksi vaihdoin kuivat vaatteet niskaan ja läksin pyörällä syyhkimään kohti PeräBerberian pakkotyöleiriä.

Töissäpä ei ollut mitään elämää suurempaa, vaan REHELLISESTI sanottuna koko vuoron odottelin työpäivää päättyväksi, että pääsen viettämään ansaittuja vapaita. Aivan SAATANAN tuskaisen odotuksen jälkeen iltavuoro armahti meikän kidutuksesta, ja taas vaatteiden vaihdon kautta kotio. Muutaman todella läheltä piti tilanteen jälkeen, elikkäs vain henkisten vammojen jälkeen olinkin jo kotona. Aikani torpassa pyörittyäni päätinpä pikkaisen torkahtaa. Taisinpa ollakkin väsynyt, ku pikkaiset torkut tarkoitti tällä kertaa reilua 3 tuntia...

Unien jälkeen lähin ravaan VL:ää. Lenkille läksiessä tuntui, jotta tänään saattaa tulla hyvinkin tuskainen treeni, mut vielä mitä. Juoksu kulki ihan mukavan tuntuisesti, ja vaikka jalat olivatkin hieman väsyneet, niin oli tosi mukava kiihdytellä menemään. Jännäähän se on miten tuntuma juoksuun voi muuttua puolen vuorokauden aikana ääripäästä toiseen...

Huomenna olen kyl varmasti ihan totaalisen PASKANA, mut eipä haittaa ku kevyttä ravataan taasen...