Tutulla ja turvallisella tavalla elämä on kolistellut eteen päin. En ole tarkoituksella pitänyt kirjoittamisesta mitään lomaa, mut en vain ole jaksanut käydä kitisemään, kun muutakaan asiaa en olisi keksinyt. Olen myöskin huomannut, että jännästi meinaa ruveta kynnys joutavaan kirjoittelemiseen kasvamaan jo muutaman kirjoittelusta vietetyn lepopäivän jälkeen. Vähän samalla viisii kuin urheilussakin -sikäli säännöllisen rytmin rikkoo, niin aina on pikkuisen helpompi jäädä sohvalle makaamaan.
Eilen lykkäsin ap 5+kp 40min+5, ip 21 perusmättöä. Tänä aamuna hihhuloin 10km keveetä, ja iltamassa teen saman uudestaan. Lonkat on aika-ajoin aika PERKELEEN kipiät, mutta vielä antaavat juosta -katsellaan kuinka tilanne etenee. Sikäli tähän tahtiin kivut lisääntyy, niin 1-2 vkon päästä ei enää juoksennella SAATANA.
Kommentit