Kävin tossa aamusella vähän kokeilemassa hölkän tapaista. Ja kyllähän ne jalat vielä väsyneen makuiset ovat. Jotenki outoo. Tukholman jälkeen koipiin ei koskenut juuri yhtään enää tässä vaiheessa. Ja nyt ovat niin väsyneet, kuin olisin maratonin juossu. Enkä vain löntystelly... No joka tapauksessa sain 12.7 km:n lenkin tehtyä ja räkäkin lenteli miehekkäästi. Onneksi ei sentään kuumetta nostanut. Ainakaan en huomannu.

Jos oikein motivaatio on kohdallaan niin saatanpa illallakin käydä vähän lenkkeilemässä. Mut saa nähdä. Nyt ei kyllä pitäisi ainakaan unenpuutteesta kärsiä. Nimittäin eilen repäsin melkein 4 tunnin iltapäivä nokoset. Sit rupesin jo nukkumaan jotain klo 23 tienoissa, ja aamulla heräsin klo 10 aikaan. Eli nyt mun pitäsi olla kaiken järjen mukaan pirtee kuin peipponen.

Toi vatsa on kyl vieläkin omituisen oloinen. Vatsaan jöllöttää ja nälkää ei tule sit millään. No kyl mie joka tapauksessa syön oli nälkä tai ei. Ku normaalisti aamulenkin jälkeen tulee sellainen kevyt nälän tunne, ja sitä on mukava ruveta tuhomaan aamupuurolla. Nytpä eipä olisi voinut puuron syönti vähempää kiinnostaa. Mut väkisin lapoin naamariin. Vähän samanlaisest fiilikset kuin keväällä HCR:n jälkeen, mut nyt vain ei maha ole niin pahasti ripulilla. Mut samanlaista jöllötystä. Nousinhan mie senkin pettymyksen jälkeen. Niin miksipä en voisi nousta uudestaan...