Taas oli koneet eilisen paivan mykkina ja ei paassyt tanne paivittelemaan..
Verta, hikea, ei kyyneleita - mut sitakin enemman paskaa...
Kuten eilisessa ennnakkospegulointi extrassa mainitsin, niin tanaan oli ohjelmassa leirikisat. Yo meni ihan normaalisti, elikkas noin tasaisesti tunnin valein joku ramppaa paskalla. Yleensa syyllinen on huonononnen-Hippo. Tietty Pylviski yrittaa terrorisoida meikan unii kuorsaamisellaan. Talla kertaa ei onnistu PERKELE!! Survoin korviin nimittain aitoa Kenialaista ass-swipea ja survoinki sita oikeen aimo tupot. Aamu tuo valon tulleessaan ja samalla porukka alkaa herailla sangyistaan. Kummiski yhdelle ennakkosuosikeista yo on ollut katala. Nimittain Jampalla on noussut kuume, eika han paase nyt kisakarkeloihin. Huonononnen-Hippokin on niin monessa ongelmassa lionnut talla reissulla, jotta hanenkaan varaan ei oo paljoo laskemista. Ittella vaantaa vatsaa samalla tavalla kuin aikaisemminki. Mut pakkohan se on munkin yrittaa. Ettei vaan pappa-jengi paase jyraamaan meitia.Elikkas aamiaiseksi tarjolla on muutama sarkylaake seka vetta kyytipojiksi ja ei muuta kuin menoksi.
Startti tapahtuu noin 4 km paasta kampilta, eli juuri sopivan verryttely matkan paasta. Meikalla satuu vatsaan verrytellessa ihan jokaisella HELVETIN askeleella. Eipa taida ainakaan kipulaakkeet tepsii. Kisapaikalle saavutaan sovittua aikaa myohemmin, johtuen siita jotta kampilla onvain yksi wc mut monta hataa. Kisapaikalla on odottelemassa pari aloittelevaa paikallista juoksijaa. Eli kylhan tasta kisa aikaiseksi saadaan. Startti taas myohastyy lukuisien puskakeikkojen johdosta, mut jarjestava taho(kallio) on pitkamielinen. Ymmartane kokeneena Kenian kavijana ettei paikallinen atmosfaari sovi aina kaikien potseille...
Viela kerrataan reitti ja sit startin aika. Porukka lahtee vetamaan hissukseen. Hippo vetaa
jo muutaman metrin kaulankin. Mut rupee sit loysaamaan kun huomaa aloittaneensa kovempaa kuin
muut. Paikalliset vetavat rintarinnan Hipon peesissa. Ekan km jalkeen meikaa rupee ahistamaan lonkottely ja meen karkeen lisatakseni vauhtii. Ohuessa ilmanalassa taa vauhdin kiristaminen tuntuu jo hengityksen paalle. Muutama km mennaan nain ennekuin ku Hippo ilmoittaa jattavansa kesken. Vatsa kuulemma krakaa..eli kuppi nurin, kanttaus...Joo no meika on siten kaksin naiden paikallisten kanssa. Pappa-Jengi jyraa jo nimittain jossain kaukaisuudessa(takana). Rata on kapea ja kokoajan tilasta tapellaan kyynarpaiden voimalla. Hieman ennen kaantopaikkaa alkaa tuulemaan vasten. Ja siirryn peesailemaan isointa paikallista menijaa Just ku olen paassyt taydelliseen peesi paikkaan, niin se VITUN KYRPA vaihtaa akisti juoksulinjaa. Ja meillahan menee jalat sekaisin. Ei muutakuin helevetinmoisella ryminalla asfalttiin. Kuperkeikka, takaisin jaloille ja uudestaan juoksurytmiin kiinni. Nopea tilanne tarkastus:molemmista kasista tulee norona verta, polvi on auki ja kyynarpaahan koskee. Rytmi on todella kateissa ja vitutus tapissaan. Molemmat paikalliset paasivat parin kymmenen metrin etumatkalle. Kaantopaikalta alkaa alamaki osuus ja ajattelen jotta pahin on takana. Paikalliset saivat voimia lisaa ku huomasivat olevansa karkumatkalla. Etumatka kasvaa PERKELE. Meika on ihan finaalissa ja vitutus o tapissaan. Mut mietin jotta 7 km ja tod. nak. paikallisilta loppuu kestavyys. Noosipoikiahan naa on...
7-8km kohdalla se tapahtuu mita ajattelinkin. Toinen paikallisista alkaa hiipumaan. Saavutan hitaasti,mut
varmasti. Ku saavun rinnalle niin aija meinaa jaada roikkumaan. Kiristan tahtia ja ei muutakuin kaverin
kuppi nurin. Viimeinen km on helvetin pitka ja tuntuu todella pahalle. Maaliviiva antaa helpotuksen ja
saa lopettaa juoksemisen. Nain pian flunssan jalkeen ei olisi ollut mitaan jarkea lahtee juoksemaan.
Meika on ihan finaalissa. Verryttelyt kampille ja sitten normiaamutoimet.
Illalla mie ja Hippo kaytiin palauttavalla lenkilla Paulin, Kemboin ja Abrahamin kanssa. Mukavaa
lonkottelya nurmikentalla. Vitsailun ohessa. Pojat on kovia kertomaan tarinoita ja vitsailemaan toisilleen. Tallaista taa elama nyt taalla on. Vatsa on koko ajan helvetin kipea ja sekaisin. Lahes kaikilla on jotain ongelmaa. Apokin liittyi tana aamunna sairaslistalle. Eli toisin sanoen voin kyl vakuuttaa jotta Hampurin maratoonilta ei tarvitse ennatyksia odotella. On taa ollut sellaista painimista...Vitutuskin on sen tiimoilta tapissaan, ku talven treenit sain onnistumaan kummiski melko taydellisesti. Sit tallainen harjoitusleiri joka pilaa kaiken SAATANA!! Ei nailla treeneilla ainakaan ylikuntoon menna. Mut treenaaminen jatkukoon.
Kommentit