Tänään läiskin vain yhden keveen lenkuran varmaan 15 km.

Eilinen meinasi ruveta himpun hapottamaan, ku läiskin aamulenkin jälkeen vähän tukkeja nurin. Eikä se tukkejen sahaaminen ole mitään keveintä hommaa, ainakaan meikän teepussinnarumaisille käsille. Aikani  tukkimetsässä huhkittua (legendaarisella elukan raivolla), niin siirryin tekemään katon pohjustus hommia, siis tohon vanhalle talolle.

Siinähän olikin melkoinen savotta aluksi repiä huopia sekä päreitä HELVETTIIN(mm poltin päreeni) ja muutenkin purkaa vanhoja rakenteita. Siinä työn touhussa meikähän rupesin väsymään reteen kutkulleen. Jotenkin sitten väsyneenä puolihuolimattomasti kuuheloin menemään räystäällä, ja satuin astumaan hipun harhaan, jonka seurauksena pääsin nauttimaan kohtuullista vapaapudotusta kohti kenttää. VITTU muuten ihminen kerkee ajatella 3/100 sekunnissa hyvinkin monta ajatusta. Ekana oli mielessä: "SAATANA meikän henkivakuutus päättyi 9.6" Sinänsä hyvin ihmeellistä, että tollasia PERVERSSEJÄ ajatuksia tulee mieleen, mut kummiskin.

Toisena jolahtikin mieleen HELVETIN hyvä toimintasuunnitelma loikata traktorin lavalle. Vissiin tuumasin, jotta melkein puolet lyhyempi pudotus tai jotain. Sinänsä ihmeellistähän se oli, jotta meikän toimintasuunnitelma onnistu täydellisesti. Tulin traktorin kärriin kissamaisella ketteryydellä ja kaiken lisäksi vielä ihan jaloilleen. Enkä saanut edes katkottua jalkoja enkä käsiä. Sykkeet oli PERKELEEN tapissaan varmaan 15 minsaa vielä tapahtuman jälkeenkin. Metka kokemus...

Joo, pitänee kiivetä taas katolle. VITTU