Varmaan arvatenkin on selvää, että oon niin palasina, jotta en tiiä tulenko ehyeksi enää koskaan SAATANA. En viiti kirjoittaa tosta Tukholmasta tämän enempää, enkä haluu sitä reissua muistella -ainakaan vielä. Pitää katsoo viitinkö siitä jonkin tarinan kertoo, vaikka syksymmällä esim sillon ku kausi on paketissa.

Kaikkien pettymykseksi en naulaa kenkiä seinään SAATANA. Tää vastoinkäyminen kasvattaa vain mua ja  toivottavasti edes kehittää luonnetta PERKELE, eli aion treenata tulevaisuudessakin. Todennäköisesti kovemmin kuin koskaan, sillä tää PASKA ruho petti mut. Tulee nimittäin kokemaan sen petoksen nahoissaan, mut sen aika on sitten myöhemmin. Ensin pidän kunnon tauon ennenkuin alan taas rankomaan...