Aamusella teutaroin juoksemalla töihin, josta kasaantu ruhtinaaliset 8km:ä. Meno oli melkoisen vaivalloista, ku meikäläisen yläreidestä alkanut kipu, joka on siirtynyt lonkkanivelen/takareiden/pakaran-tuntumaan hidasti vauhtia radikaalisti. Toi kipu alkaa olla niin PERKELEEN vihlovaa, ettei meinaa kävelykään sujua kuin ihmisillä, tai no melkoista Ahtisaari vaapuntaahan se on. Kaitpa häntä voidaan kummiskin ihmisenä pitää.

Kello ku läsähti 8:30 tauluun, niin meikä kipusi apteekkiin hakee rohtoo vaivoihin. Tiukallisten ja pitkällisten neuvottelujen jälkeen farmaasia-täti suostui myymään mulle 2 kpl 30 sipaleen Ibusal latskeja. Tietty armoisa täti vannotti kautta kiven ja kannon, sekä taisi mainita jotain mörököllistäkin, etten niitä kerralla napaani vedä. Horisihan hän ettei noin montaa tabua voida yhden ihmisen käyttöön myydä, siis ilman reseptiä SAATANA.

Heilautin muutaman tabun napaan, ja tulevassa elossa aionkin vetää 3*800mg/päivä, noin viikon ajan. Katotaan rupeeko potkimaan kulmaan, vai pitääkö meikäläisen OIKEESTI marssia lekurille.

Toteanpahan tähän väliin, että varsin PASKAT kapulat mulle on suotu, sillä viimeksi kremasivat reteenkutkuleen ihan äskettäin, hmmm siis vuonna '97 PERKELE. Pikku kipujahan on tietty ollut koivissa ihan yhtenään, ja olenhan niistä muistanutkin kitistä suhteellisen kiitettävästi. Melkein joku ystävällinen taho voisi myöntääkkin mulle kitisijöisen mestaruusvyön mallia 2008, vai häh?!

Sen verran toi lääkkeiden plasebo-vaikutus auttoi, että illan kähmässä pystyin vetämään kiihtyvän 25km lenkin. Hötkyilin suurin piirtein mallilla 5k+5k+10k+5k eli PK1+PK2+VK1+VK2. Keli oli SUPER-PASKA ja aikaa meni HELVETISTI(kunnossahan ei tietenkää ole kuin vikaa). Kipu jalassa oli sen verran inhimillinen, että en enää vaappunut ihan kuin ankka. Tiedänpähän, että huomenna tuskin sängystä on MITÄÄN asiaa ilman kainalosauvoja, mut se on VITTU huomisen ongelma.

Tilastoja vahtasin pari päivää sitten hullu raivolla ja huomasin, että näin joulun lähestyessä blogi alkaa olla melko marginaalisen nipun kiinnostuksen kohde. Kostoksi tästä luuserimaisesta käytöksestä, taidankin tehdä jonkinlaisen analyysin Kamiksen nuoruudesta. Siis tää kosto on tarkoitettu Kamikselle ja kaikille lukemattomille Kamis-faneille. Muutaman päivän voisi tarinan antaa paistua täällä bittiavaruudessa, ja sit siirtää analyysin mihin se oikeasti kuuluu eli roskakoriin. Siinäpä olisi varsinainen joululahja niille/teille SURKEILLE lukijoille, joilla on TODELLAKIN vähiten OIKEAA elämää. Kertoo todellakin minimaalisesta elämästä/elämisen halusta, että kehtaa joulunaikaankin täällä käydä vahtaamassa(SIIS vieläkin minimaalisempaa ja surkeampaa elämää PERKELE). Tarkemmin ku käy miettimmään, niin siinäpä SE pointti taitaa olla. Tulee HELVETIN hyvä mieli ku näkee, että jollain on asiat vieläkin heikommalla hapella SAATANA. Enpä TAASKAAN toivota kenellekkään hyvää joulua, vaan... 

Glara vappen kaikille lukijoille (tontun punaisessa paidassa) toivoo: Kamis