Eipähän taas mitään erikoisen hääviä ole tapahtunut.

Eilen aamulenkillä sain pottuvarpaan PERKELEEN kipeeksi. Linkuttelin päivän kivuista välittämättä, mut iltamassa oli pakko päästellä sukkaa poissa ja katella, että mikä HELVETIN kutale se varpaita jäytää. Puristelin ja mutjuuttelin sormilla kipupaikkaa ja Nikke Knakkertonimainen pikadiagnoosi oli valmis. Kynsivallihan se vain oli tulehtunut.

Tälläinen SÄÄLITTÄVÄ akkojen vaiva ei mun elämää saa paljoo haitata ja yritin venkeuilla duunissa kuten parhaanksi kykenin. Iltaa kohden kivut tuntuivat nousevan sellaisiin sfääreihin, että pikaisen leatherman leikkauksenkin suoritin. Eihän siitä mitään apua ollut, enemmänkin tuntui juilinta kasvavan, sillä luultavasti 1/3 osan leathermanin terästä työntäminen terveeseen kudokseen ei ollut JÄRIN hyvä idea.

Töissä linkutin pakolliset 16 tuntia ja alkoi jo sääriluun ulkopuolinen lihaskin vetää ihteesä sen verran jumekseen, jotta harkitsin vakavasti koko pottuvarpaan leikkaamista hätäleikkauksena. Ainakin kaivoin jo puhelimesta valmiiksi lekurin numeron, jotta vähintäänkin kortisoonia pitää lihaan saada PERKELE.

Kotiin palailin tossa kuuden kantturoissa ja arvelin unen selkiyttävän päivän suunnitelmia. Herättyäni lämmittelin vatiin PERKELEEN kuumaa vettä ja rupesin varvasta liottaamaan siinä. Aikani siinä lähes kiehuvassa vedessä tuskailtuani, otin napakan otteen varpaasta ja puristin niin, että silmissä meinasi sumeta. Kyllähän sain puristettua aika läjän mätää, ja mieli rupesi helpottumaan.

Iltamassa jalka oli jo siinä tolalla, että sain lenkkarin varovasti pujotettua siihen ja pääsin mättämään keveetä tuskaiset 25km.