Viimeisien vuosien aikana olen miettinyt, että kuinkahan hauskaa mun eloni olisikaan, jos olisin saman tarmon kohdistanut johonkin taiteelliseen hössötykseen, minkä olen kohdistanut tähän joutavanpäiväiseen kestävyysurheiluun. Nuorempanahan tuli veivailtua vähän instrumenttiloita, harmillisesti niistä en oikeen saanut tarpeeksi kiksejä, mutta kovasti olen pohtinut entäpä jos?!

Olisikohan nyt eloni helpompaa sekä rikkaampaa rämpytellä pitkätukka liimanhaistelijana musiikkia estradeilla ja rallatella backstage-elämää, sen ainakin luulisin hoitavan kohtuudella -luultavasti siihen olisi ainakin lahjoja. Eräs musiikinharrastaja ystäväni totesikin aikoinaan, että olisin HELVETIN hyvä muusikko, sillä olen tarpeeksi kusipää-diiva. Harmillista, ettei lahjat eikä tunteen palo sille suunnalle riittäneet.  Eipä silti lahjat urheiluunkaan riitä, mut ehkäpä jonkinmoinen tunteen palo kummiskin roihuaa.

Palataanpas sitten perusasioihin. Aamulla kevyttä 8km ja riuhdoin sekaan ruskoja nipullisen. Päivällä taas kaikenmoita mielenkiintoista mm päikkärit sekä ruokaa. Iltapäivistä rupesi menojalkaa vipattamaan kohti iltalenkkiä. Raavin 21km kiihtyvän, joka olisi varmaan ollutkin ihan kivaa, mut lähtiesssä tyhmyyttäni lapoin maitorahka, raejuusto, majoonesi, mehukiisseli välipalan naamariin, niin tuntuma juostessa oli kohtuu kuvottava. Kivasti meinasi laattaa puskee, mut olen tainnut siihenkin jo tottua.

Fiilistellään nyt sitten meikän menetetyn rokki-elon perään.