Pitänee ruveta jossain vaiheessa rytmittämään harjoittelua myös korvaavien suhteen. Kokemuksesta tiedän, että vieterin suoraksi vetäminen jokainen päivä kuin mahdollista, ei ole henkisesti paras mahdollinen tapa kasvattaa kuntoa, ainakaan pitkässä juoksussa.

Nuoruudessani, siis silloin muinaishistoriassa. Aikana jona harjoittelin sen takia, että nautin siitä suunnattomasti, tuli vuosikausia vedettyä vieteriä suoraksi aina mahdollisuuden siihen auettua. Myönnettäköön, että mahdollisuuksia siihen aukesi vähän turhankin helposti(lähes päivittäin). Jossain vaiheessa alkoi vieteri suoraksi-mallinen harjoittelu maistumaan puulta ja treeneistä hävisi mielekkyys. Siitä menikin vuosi, ja kauemminkin ennenkuin sai taas kipinää uudestaan kytemään, vaikkakaan totaalitääristä hylkimisreagtiota en ole koskaan harjoittelun suhteen saavuttanut.

Nyt olen sisäänajanut kroppaa juoksusta poikkeavaan treenaamiseen, ja tietysti TÄYSIN oman metodin pohjalta. Muuthan yleensä aloittaavat harjoittelun hissukseen, pikku hiljaa totutellen, mie taas käytän mieluummin shokkihoitomaista aloitusta. Yleensä aloItuksen jälkeen voidaan ruveta pikaisesti harjoittelemaan OIKEESTIKKIN, kunhan vain kaikki uudet rasitusvammat ollaan inventoitu (tässä tapauksessa rannejänteen tulehtuminen).

Korvaavia olen vemputtanut simpelillä taktiikalla: yksi päivä KOVALLA teholla pitkään, jonka jälkeen palauttelua yksi päivä kevyellä teholla pitkään, tämän jälkeen olen aloittanut kierron alusta. Tietysti vielä kevyen päivän päälle olen juntannut kuntopiiriä, ja totuuden nimissä voin myöntää, että alkaa sisätilaliikuntaa olemaan enemmän kuin tarpeeksi.

Tälläkään turhapäiväisellä sisäliikuntahöntyilyllä ole muuta tarkoitusta, kuin pitää ruokahalua kohdallaan, sekä ihroja edes HIEMAN kurissa, vaikkakin jälkimmäisen suhteen kyse on vain hidastustaistelusta tai saattaahan olla jo myöhäistä (-mie häviin tän taistelun). Kesään mennessä hartiat sekä käsivarret ovat sellaista kaliiberia, ettei ainakaan juoksukisoloihin tarvii lähtee häpeilemään, ei nimittäin luut törrötä. Joutunee vaihtamaan lajia, kunhan vain hokasen, jotta mihinkäs tarmoni saan kohdistettua.

Ei tänään enempää -sillä, ah niin lutuinen soutulaite odottaa meikäläisen habitusta saapuvaksi.